Tosiaan lähihoitajaopiskelut kestää yleensä sen kolme vuotta, eli 120ov, itsellä on kasassa jo 98ov. Itse olen saanut opiskeluista paljon hyväksilukuja, kokinpapereiden ansioista. Mun ei ole tarvinnut käydä uudestaan matikkaa, kemiaa, äikkää ja tällässiä, tai olisin saanut jos olisin tahtonut. :D Lähihoitajaksi voi opiskella monessa paikkaa, googlettamalla varmasti löytää itselleen sen sopivan paikan. Lähihoitajan ammattia suosittelen ihmiselle joka on sosiaalinen, empaattinen, avulias, ystävällinen, joustava, pystyy heittäytymään, huumorintajuinen, kärsivällinen, luotettava, valmis ottamaan vastuun ja etsii ihmisläheistä työtä. Hoitajan roolissa et voi olla kuin oma itsesi, jos vedät jotain roolia, asiakkaat kyllä huomaavat sen eikä sitä kukaan pitemmän päälle jaksa mitään roolia esittää. Vaikka mullakin on arkiminä ja työminä, mutta ei ne poikkea kovin paljoa. Työminä on vaan vähän vaitonaisempi henkilökohtaisista asioistaan ja sivistyneempi vai mikähän tähän nyt olisi oikea sana. :D
Lähihoitajan työ on tosiaan todella ihmisläheistä työtä, joudut koskettamaan täysin vierasta ihmistä, jos siihen ei ole valmis niin en suosittele alaa. :D Ja sen hoitajan kosketuksenkin pitää olla tietynlainen, et saa satuttaa asiakasta, muttet voi myöskään kovin hennolla otteella kääntää asiakasta. :D Tietysti ensin ollaan harjoiteltu nukeilla, mutta on se mun mielestä kyllä eri asia kääntää oikea ihminen kylkiasentoon kuin nukke, ja nuken pukemisessa ei haittaa jos käsi vähän lipsahtaa, mutta ihmisen kanssa sun pitää olla tarkkana kuin porkkana, koska joillakin ihmisillä voi olla hauraat luut, ja eihän me niitä haluta rikkoa! :D
Lähihoitajana sun työpäivät on aina erilaisia ja opit joka päivä jotain uutta. Alkuun luultavasti joutuu tyytymään keikkatyöhön, joka saattaa avata ovia vakituiseen työpaikkaan. Ala on naisvaltainen, mutta kyllä miehiäkin on alalla nykyään jo aika paljon. :) Hyvä miehet!
Ah, kuunnelkaa tätä murretta! Maailman paras murre! <3 Btw, toi on kuvattu samassa palvelukeskuksessa jossa pappa viimeiset hetkensä vietti :(
Tosiaan moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että kohtaamme työssä välillä erittäin väkivaltaisia ihmisiä, tämä oli erittäin lievä tapaus, itsekkin olen muutamia väkivaltatapauksia saanut todistaa. Ja olen monestakin kuullut. Hoito- ja huolenpidon jaksossa kun olin harjoittelemassa vanhainkodissa, oli siellä väkivaltainen asiakas, hän löi hoitajia ja haistatteli. Aluksi hiukan pelkäsin häntä kun hänestä kerrottiin kauhutarinoita mulle, mutta hyvin me tultiin juttuun, alkuun hän vain saattoi huomauttaa kun jossain kesti normaalia kauempaa kun olin kuitenkin uusi, mutta loppu vaiheessa hän jo kehui minua ja jutteli minulle niitä näitä. Epäilen että tämä johtui luultavasti siitä että minä pidin hermoni kasassa, en raivonnut takaisin vaan ihan hiljaa kaikessa rauhassa tein työni. :) Kovan kuoren alta paljastui herttainen vanhus. :) Toisaalta ymmärrän näitä äkäisiä vanhuksia, kyllä itselläkin hajoaisi pää jos tuolla sängyn pohjalla makaisin, enkä itse pääsisi liikkeelle ja muut joutuisivat hoitamaan asiani. Tosiaan näiden videoiden tarkoitus on näyttää teille lähihoitajan työtä ja koulutusta. :D
Ensimmäisen vuoden aikana käytiin ihan perussairauksia lävitse, lasten kasvatusta, ensiapua, lääkehoitoa ja lääkelaskuja. Ihan sellasta perussettiä. Harjoittelu tehtiin päiväkodissa, josta tykkäsin erittäin paljon! :) Ekasta vuodesta ei nyt tässä vaiheessa hirmuiseti muistu mieleen, kun tässä on tapahtunut niin paljon asioita sen jälkeen ja on ollut kaikkea muutakin muistettavaa. Mutta ehkä tässä ne tärkeimmät. :D
Tokana vuonna käytiin taas vähän enemmän erilaisia sairauksia, niiden hoitoa, ensiapua vähän tarkemmin, vammaistyöskentelyä, kuntoutusta, tukiviittomia. Vanhainkotiharjoittelu taisi olla heti alkusyksystä ja keväämmällä kuntoutuksen harjoittelu, jonka suoritin kehitysvammaisten asuntolassa, ja oi että sekin oli aivan ihanaa! :') Keväällä myös päätettiin mihin haluamme suuntautua. Niinkuin jo useasti olen täällä kertonut olin luokaltani ainut joka halusi erikoistua lapsiin ja nuoriin. Ja koen tehneeni oikean valinnan. Toisen vuoden aikana harjoiteltiin erilaisia siirtoja, nostoja, kepeillä kävelyä, pisteltiin toisiamme, mitattiin toistemme verenpaineita, opeteltiin käyttämään erillaisia koneita, laittamaan vainajaa, vuodepotilaan kanssa toimiminen jne.
Kolmantena vuonna erikoistuessani lapsiin ja nuoriin, aloitimme ihan lapsen kehityksellä ja sen tukemisella. Laitoimme erilaisia projekteja alulle. Kävimme asioita läpi aikajärjestyksessä ja kävimme jälleen sairauksia läpi, tällä kertaa lasten näkökulmasta, esimerkiksi miten toimia lapsipotilaan kanssa joka sairastaa syöpää, miten toimitaan lapsen saattohoidossa, koulunkäyntiavustajan toimimista jne. Teimme myös opinnäytteet, itse tein epilepsiasta, luokkakaverini tekivät mm. joulukalentereita, erilaisia oppaita, näytelmiä jne. Meillä on ollut myös muutama keittiötunti, yhdellä tunnilla meillä oli lapsia keittiössä mukana. Se oli kivaa, ajateltiin että onhan se helppoa ohjeistaa lasta keittiössä no joo ehkä se yksi lapsi menisi, mutta kun niitä olikin kymmenen ja erilaisen päivän takia he olivat aika villillä päällä ja juoksentelivat ympäri keittiötä ja siinä piti itse yrittää vahtia paistoksia ja katsoa lasten perään. Erikoistumisvuonna meillä on ollut kaksi harjoittelua, tai toinen alkaa vasta huomenna. :D Molemmat itse olen ollut päiväkodissa, mutta osa luokkakavereistani on ollut lastenosastolla, perhetyössä, perhekodissa jne. Itse en ole halunnut muualle kuin päiväkotiin. Paikan valinnassa on kriteerinä se että asiakkaat ovat alaikäisiä.
Itse lapsirakkaana ihmisenä olen pitänyt lasten- ja nuorten koulutusohjelmasta todella paljon, vaikka välillä oonkin ollut aika epätoivoinen ton koulun suhteen, kun on tehtäviä jäänyt viime tinkaan, kröhöm, kuten nytkin.. :D Mutta pitkän matkan olen tähän päivään tarponut ja kohta on lähihoitajan ammatti taskussa. :) Voiko paremmin mennä? Tää on oikeasti työtä jota rakastan, rakastan kun saan auttaa ihmisiä, rakastan kun saan yleensä heti palautteen työstäni, rakastan sitä kun ihmisten kasvoilta näkyy kuinka kiitollisia he ovat saamastaan avusta, rakastan sitä kuinka asiakkaat arvostavat työtäni. On myös ollut ihanaa nähdä kuinka nopeasti asiakkaat ovat muhun kiintyneet, jokaisessa harjoittelupaikassa joku on aina itkenyt kun mun harjoittelu on loppunut ja oon saanut läjän piirrustuksia mukaan. Mua huvittaakin kun jokaisessa arvioinnissa oon kuullut sen saman lauseen "En mä voi kuvitellakaan että hän huutaisi naama punaisena, hän on omalla rauhallisuudellaan rauhoittanut asiakkaat ja hoitanut työnsä hyvin." :D
Tosiaan suuntautumisvaihtoehtoja ovat:
- lasten ja nuorten kasvatus ja hoito
- sairaanhoito ja huolenpito
- mielenterveys- ja päihdetyö
- vanhustyö
- vammaistyö
- asiakaspalvelu ja tiedonhallinta
- kuntoutus
- suu- ja hammashoito
- ensihoito
Jos en olisi päässyt lasten- ja nuorten koulutusohjelmaan olisin tahtonut vammaistyöhön. Ensihoitokin olisi erittäin mielenkiintoinen, mutta en tiedä pystyisinkö kohtaamaan asiakasta jolla on jalka irti.. :/ Pakko muuten sanoa teille jotka ehkä haaveilette lanun koulutusohjelmasta, että pääsette helpolla, olette väärässä. Joo kyllä me leikitään koulussa ja pidetään erillaisia projekteja, mutta meillä on myös erittäin paljon teoriaa, tulee paljon asiaa kerralla, tentteihin isot alueet, lääkelaskuja on myös meillä lanulaisilla. Ei oo helppoo ei, ellei ole superihminen. Anteeksi jos nyt murskasin jonkun unelmat. :D
Tosiaan aloitan huomenna viimeisen harjoitteluni paikallisessa päiväkodissa. Odotan innolla, pääsin vielä nuorempien ryhmään! :) En voi vieläkään uskoa että mä oon oikeesti viittä vaille valmis lähihoitaja, tätä vois melkein verrata siihen että oot menossa ovesta mutta jäät takista kiinni oveen ja et pääse siitä irti. Se on enää niin pienestä kiinni, pari tehtävää, portfolio ja näyttö ja se on siinä! :) tehtävät pitäis saada tänään tai viimeistään huomisen päivän aikana tehtyä. Ja sitten kaksi viikkoa tykittää vaan portfoliota ja tehdä näyttö ja se on siinä. Oikeesti mitä ihmettä, kohta mulla on mun unelmien ammatti, josta oon haaveillut jo kymmenen vuotta! :o Taas voin todeta, että unelmista ei saa luopua vaan niitä pitää tavoitella. Vaikka ne joskus ovatkin kovan työn takana ja muut menevät eri suuntaan kannattaa miettiä mitä itse haluaa, eikä mielistellä muita.
Voisin tähän loppuun vielä kertoa mitä kaikkea olen saanut tehdä harjoittelujaksoilla. Vanhainkodissa autoin asiakkaita aamu- ja iltatoimissa, käytin heitä asioilla, autoin ruokailussa, jaoin lääkkeitä. Kuntoutuksenharjoitusjaksolla (sanahirviö!) tein oikeastaan samoja asioita, mutta olin myös mukana fysioterapiassa, autoin asukkaita siivoamaan huoneitaan, tein ruokaa ja vietin aikaa asukkaiden kanssa. (luettiin lehtiä, katsottiin telkkaria jne..) Päiväkotiharjoitteluissa joita nyt on kaksi takana, olen vetänyt aamupiirin, pitänyt lapsille erillaisia hetkiä kuten musiikkimaalausta, askarreltu, pelaillut lasten kanssa, ollut tehtävien teossa apuna, käynyt erillaisilla retkillä lasten kanssa, lueskellut kirjoja, ollut nukkarissa, pitänyt rotia ja ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä mitä lasten kanssa voi vaan tehdä. Ainakin itse olen huomannut että kun olet erikoistumassa saat hiukan enemmän vastuuta kuin ekana vuonna. Toisaalta ihan ymmärrettävää, koska mun on oltava valmis työelämään näillä näppäimillä. :D
¨
Ja teille jotka luulette että me hoitajat vain istumme ja katsomme telkkaria, leikimme lasten kanssa, juomme kahvia, niin ei olette väärässä. On päiviä jolloin on rauhallisempaa, mutta meillä on erittäin paljon paperitöitä, kaikki pitää kirjata, mitä on tehty miksi ja milloin? Olemme asiakkaille samalla ystävä ja hoitaja. Harjoittelupaikoissa joissa olen ollut on tauot pidetty asiakkaiden seassa, eli periaatteessa teet tauoillakin töitä, kun pidät heitä silmällä. Hoitajan työ on henkisesti ja fyysisesti rankkaa! Jos käytte omaisen luona esimerkiksi vanhainkodissa ja näette hoitajan istumassa kahvikuppi kädessä älkää heti tuomitko häntä että hän ei hoida töitään, hän on saattanut juuri istahtaa päivän ensimmäiselle tauolleen, kun on koko aamun juossut asiakkaiden luona auttamassa aamutoimissa. Varmasti kyllä löytyy hoitajia jotka ovat jo kyllästyneet työhönsä ja istuvat sen kahvikupin kanssa joka välissä, mutta itse teen ensin työt sitten vasta pidetään tauot. Ja ainakin itse otan työni vakavasti ja haluan että asukkailla on hyvä olo josta minä saan hyvän mielen. Ja voin hyvillä mielin mennä kotiin. Voin kyllä ihan suoraan sanoa, että hoitajan työ ei todellakaan sovi kaikille. Tässäkin voidaan sanoa että asenne ratkaisee. :D
Toivottavasti nyt muistin kertoa kaiken oleellisen, mutta kysykää jos jäi jotain epäselvää niin koitan vastailla parhaani mukaan! :D Älkää tuomitko mua taas pitkän tekstin takia, lyhyitä on vaan niin vaikeaa kirjoittaa! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti