Auttaminen

Hirveä kuumotus taas päästä kirjoittelemaan, mutta en keksinyt ensin aihetta millään, mutta sitten keksin että täähän voi olla vähän jatkoa tolle hyväntekeväisyys tekstille :D Pakko se aihe oli jostain vääntää, jotta pääsen taas välttämään nuo koulujutut, mitä pitäis huomiselle tehdä, oikeesti se varas joka varasti mun kiinnostuskiikarit ole hyvä ja palauta ne kiitos! :D Tosiaan koulusta sen verran tähän alkuun että huhtikuussa tosiaan alkaa viimeinen harjoittelu ja saan tiistaina tietää että pääsenkö paikkaan jonne haluan, hain siis kotipaikkakuntani ryhmikseen ja päiväkotiin pienempien puolelle, koska mulla ei pienemmistä lapsista hirveästi ole kokemusta. :D Pitäkää mulle peukkuja että pääsen sinne, niin olisi lyhyemmät työmatkatkin! :D Ja huomenna on lääkelaskutentti, yök, pitäis vielä harjotella niitä laskuja. Tiistaina mennään kanssa toteuttamaan draama-projektia kakkosluokkalaisille. Toivotaan että menee hyvin ja lapset on hyvin mukana. Meiän ryhmä on saanu kaikista villeimmän lapsiryhmän vedettäväksi ja opettajat naurokin että meiän ryhmässä on aina kunnon AD/HD meininki. :D No hyvin ollaan tähänkin asti selvitty, joten eiköhän se siitä. Sitten oliskin vielä yksi projekti, käydään vielä kertomassa lapsille ravitsemuksesta. Hullua ajatella että oikeesti parin kuukauden päästä tää on ohi, kunhan nyt oikeasti saan nää koulujutut nyt vaan hoidettua, muistin just että mullahan on ne kaks helkutin koettakin rästissä, yök. : D Pitäis vissiin sopia päiviä jolloin niitä uusisin. :D

Mutta joo asiaan.. :D Mulle toisten auttaminen on tullut aina luonnostaan. Tämänkin olen oppinut papalta ja mummilta. :) Toista voi auttaa ihan pienilläkin teoilla, esimerkiksi, avaamalla oven, viemällä roskat jne. Mun on aina todella vaikeaa ollut punkata jonkun luona jos en saa tehdä mitään. Välillä jos käyn kaverilla ihan kahvilla saatan vaan ruveta tiskaamaan ja kaivan sohvienkin alta joka ikisen tiskin. :D Töissäkin olen saanut paljon kiitosta kun on tullut asiakas pyörätuolilla ja kun asiakas on ollut ottamassa tarjotinta syliin olen vain tokaissut että voin tuoda tarjottimen pöytään. Pari asiakasta onkin sanonut että ei tälläistä palvelua joka paikasta saa, ja että tulevat uudestaankin. Oon miettinytkin aina että miten on mahdollista että joka paikasta ei tuollaista kohtelua saa jos menet pyörätuolilla? :o Ethän sä mitenkään voi saada tarjotinta vietyä sylissä ja rullattua pyörätuolilla pöytään. En ees kehtais siinä katella ja odottaa että pyörätuoliasiakas pääsee pöytään. Samoin toimin jos asiakkaalla on kepit. Mua ärsyttää sekin kun pyörätuolilla tai kepeillä kulkeva asiakas tulee liikkeeseen hänelle anneta tilaa. Saatetaan vaan nököttää edessä vaikka kepeillä kulkevan saattaa olla vaikeaa edes seistä. Viimeksi tätä sain todistaa tänään töissä.. -.- Mua myös ärsyttää kun monet tuijottavat näitä asiakkaita, ihan kuin eivät ennen olisi nähneet pyörätuolia.
Tuli taas mieleen tällänen esimerkki että voit auttaa vaikka kahvilan myyjää viemällä astiat palautuspisteeseen. Tämä tuli mieleen sen takia koska, tänään töissä kun siivoilin pöytiä ja tämä hienosto rouva sen kyllä selvästi näki että siivoilen, niin hänen oli aivan pakko jättää astiat pöytään. Vaikka käveli palautuspisteen ohitse. Teki mieli käskeä nainen takaisin ja sanoa että hitto vie itse omat astiasi. Okei mulle maksetaan siitä että siivoan muiden jälkiä, mutta onko se liikaa vaadittu että astiat viedään palautuspisteeseen? Haluaisinkin antaa vinkin kaikille ihanille asiakkaille! Jos palautuskärryssä on tarjottimella yksi kuppi se ei tarkoita etteikö sinne mahtuisi enemmänkin kuppeja! Kiitos! Ja vaikka ajattelette että ei se vie paljoa myyjältä aikaa laittaa kuppi kärryyn, niin viekö se teiltäkään sen enempää aikaa? Ja meillä myyjillä on muutakin tekemistä kuin siivota jälkiänne.

Mä en ymmärrä myöskään sitä, miksi monille muiden auttaminen on niin vaikeaa. Läheistä voi auttaa vaikka lainaamalla rahaa tai vaikka nyt tiskaamalla ne tiskit. Ei sen auttamisen tarvitse olla suuria tekoja jo se että avaat oven kepeillä kulkevalle on iso juttu. Mä en näe muiden auttamisessa mitään noloa, pikemminkin mä ihailen ihmisiä jotka auttaa muita. Musta se näyttää että ihmisellä on oikeasti sydän paikoillaan. Auttaminen voi olla myös pelkästään toisen kuuntelemista. Mä ainakin olen otettu jos mua autetaan. Ja ainakin mä saan muiden auttamisesta hyvän mielen. Ehkä tää mun auttamisenhalukin on yksi syy miksi musta tulee lähihoitaja. Tästä tuli taas erillainen teksti kuin piti, mutta tästä alkaa tulemaan jo mun motto, erillaisuus on rikkaus! :)

Anteeksi tämä sekava teksti, jonka kirjotin silmät ristissä, mutta nyt voisin vähän katsella noita lääkelaskuja ja katsoa tuon yhden ryhmätyön jonka esitys on aamusta. :D