Love You!

Mä oon sopivasti onnellinen

Sain kommentteihin toiveen että kertoisin milloin olen onnellinen ja millaisessa elämäntilanteessa haluisin nyt olla. Ajattelin kokeilla kirjoittaa tästä jonkun näköisen tekstin, katsotaan mitä saan aikaiseksi. :) Ideoita saa heitellä mulle kommenttiboksiin jatkossakin! :)

Oon onnellinen silloin kun olen levännyt hyvin, ostan ihmisille yllätyslahjoja ja saan yllättää heidät tai mut yllätetään positiivisesti, saan viettää aikaa sukulaisteni tai ystävieni kanssa, kun olen pohjoisessa, silloin kun saan olla vaan ilman kiirettä, kun tehdään ystävien kanssa jotain extempore- reissuja kuten esimerkiksi viime kesällä ne lukuisat road tripit! Oi niitä aikoja, voisi melkein sanoa että viime kesä oli yksi parhaimmista kesistä! Tyttöjen illat on myös kivoja tai hetket jotka saan viettää tyttöystävieni kanssa ilman miehiä. :D Silloin ei mieti itse koko aikaa että missä se mun mies on, miksi olen edelleen sinkku.

Loppujen lopuksi kun miettii niin onhan mulla asiat aika hyvin. Vaikka välillä tuntuukin että seinät kaatuu päälle niin aina oon saanut kerättyä itseni pohjalta ylös. Ja miksi mun pitäisi aina olla se iloinen ja positiivinen nainen? Saa mullakin olla huonoja päiviä, niikuin muillakin. :) Tosiaan mulla siis on elämässä ihania ihmisiä, oon onnistunut pitämään ne tärkeimmät ihmiset mun elämässä vaikka tiedän etten ole todellakaan helpoin persoona, mulla on ihana suku, mulla on työpaikka jossa mulla on kivoja työkavereita jotka jaksaa kehua mua päivästä toiseen ja kertoa kuinka kivaa ja helppoa mun kanssa on työskennellä, mulla on kaksi ammattia, mut on hyväksytty sellaisena kuin olen, mua ei ole pyydetty muuttumaan ja olen saanut kulkea omia polkujani. <3 Mä olen saanut elämälläni jotain aikaiseksi, en ole maannut koko elämääni kotona ja odottanut että haaveeni toteutuvat itsestään, olen saanut erittäin kovalla työllä itseni tähän päivään. Kirjaimellisesti verta, kyyneliä ja hikeä on saanut vuodattaa tähän päästäkseen. Vaikka mulla onkin aika rankka historia, en tiedä vaihtaisinko siitä kuitenkaan päivääkään, ilman sitä en olisi tälläinen kuin nyt, ilman sitä en osaisi ehkä iloita pienistä asioista. Mun historia on muokannut musta tälläisen kuin nyt olen. Huomaan itsekkin kuinka olen tässä kahden vuoden aikana kasvanut ihmisenä todella paljon. Musta on tullut vuoden sisällä paljon vahvempi mitä olen ollut. Mä olen alkanut löytämään itseäni ja kokoamaan palasia yhteen, jotka ovat vuosien kuluessa tippuneet matkasta.

Kuitenkin kun oon aina ollut erittäin kova haaveilemaan, unelmoin paljon millaisia pieniä muutoksia elämääni haluaisin. Suurin haaveistani on oikeastaan aina ollut rakkaus. Mä haluan sellassen parisuhteen jota kahdehditaan, jossa kumpikin tulee kuulluksi ja hyväksyy toisen puutteet. Mä haluan suhteen jossa toiseen ei kyllästytä, yllätetään toisia positiivisesti. Oikeastaan mä haluan sellassen suhteen mikä on just kaikissa ällöromanttisissa leffoissa. :D Romantikko kun olen. :D

Ylä- asteella päätin että ammattikoulun jälkeen muutan pohjoiseen ja olin vielä monen monta vuotta sitä mieltä, ja haluaisin kyllä edelleen muuttaa lähemmäs sukulaisiani, mutta tässä on kuitenkin tapahtunut asioita, joiden takia oon alkanut vähän harkitsemaan asiaa uudestaan. Mutta se ei muuta sitä että mä rakastan Pohjanmaata<3 Se on se mun oikea koti! 

Tässä kymmenen vuoden sisällä haluaisin lapsia, häät,unelmieni työn, oman kodin ja asettua johonkin aloilleni.

PS: Toivottavasti tää teksti vastasi toivojan odotuksia, kirjotin tätä aamuyöllä unenpökkyrässä ja toivon että tästä saa selvää, tekstissä ei ole pahemmin kirjoitusvirheitä ja muistin kirjata kaiken oleellisen ylös. :D

Teksti ilman päätä ja häntää

Sananlaskuja on paljon erilaisia, ne ovat kulkeutuneet sukupolvilta toisille ja niitä on keksitty uusia, mutta kun osaa rupeaa oikeasti miettimään tarkemmin ei niissä loppujen lopuksi ole mitään järkeä. :D Ja mähän itse rakastan kaikenlaisia sananlaskuja ja aforismeja. :D Aattelin nyt kerätä tähän muutaman hassun hauskan ja vähän kertoa omaa mielipidettä. :D JA ÄLKÄÄ OTTAKO TÄTÄ TURHAN VAKAVASTI!

- Vitutti kuin pientä oravaa!  Niin no kuis paljon oravia vituttaa, mistä me se tiedetään? Mitä jos isoja oravia vituttaakin enemmän? :D

- Ruokkiva käsi ei lyö  Voi kyllä se lyö! Ihan kokemuksesta voin sanoa!

- Sopii kuin suutarin näppi sian perseeseen No tota joo, tää vetää jo aika sanattomaksi :D Miten tällästä voi edes kommentoida millään.. :D

- Vettä tulee kuin Esterin perseestä! Ja kaikki Esterit kiittää! :D Kukahan tän on keksinyt, onko sillä ollut jotain Estereitä vastaan vai onko aikoinaan ollut joku Esteri jonka takapuolesta on suihkunnut vettä? :o

- Naama on kuin petolinnun perse! Eiks ne peputki voi olla ihan söpöjä? :D Ja mitä jos tykkää linnuista? :D

- Missä kakka, jos ei rattaassa? No yleensähän se on pöntössä, mutta voihan sinne rattaisiinkin kakkia.. :D

- Työ tekijäänsä kiittää! No eipä oo vielä nuo mun työt ainakaan mua kiitelleet :D

- Se minkä taakseen jättää sen edestään löytää Ei välttämättä, jos sen jättää lopullisesti taakseen! :D

- Asiakas on aina oikeassa Tällä hetkellä tää lause ärsyttää mua eniten, MUTTA ASIAKAS EI OLE AINA OIKEASSA! Jos myyjä sanoo sulle että jotain tuotetta ei löydy tai sellasta peliä ei ole saatavilla, niin miksi siitä pitää ruveta vielä jankkaamaan, koska kai se myyjä tietää paremmin. HUOH!

- Ei auta itku markkinoilla No muuallako se auttaa? :D :D

- Haihtu kun pieru Saharaan Hmm, miten se pieru haihtuu sinne Saharaan, koska eikös se ole ihan sama jos menisi nyt pieraisemaan ulos, niin eikös sen pitäisi haihtua samalla tavalla myös sinne? Miksi juuri Sahara? :D

- Kaikki tiet vievät Roomaan! Miksi juuri Roomaan?! :D

- Matti kukkarossa No miksei Pentti?! :D

- Murua rinnan alle Tarkottaako tää nyt ihmismurua vai esim. pullanmurua? Ja kuka niitä tunkee rintojensa alle? Epämukavaa sanon minä.. :D

- Pyörii ku puolukka pillussa Miten se sielä pyörii, eikö se enemmin litisty? :D

-Syö missä syöt, mutta kotiin paskalle Eikös se oo aika epäterveellistä jos oot Rovaniemellä syömässä ja sit asut Helsingissä pidättää kakkaa kotiin asti? :o

Joo tää oli tämmönen ihme päähänpisto ja erittäin hauska teksti :D Oi että ennen yövuoroja tulee aina niin hyviä ideoita! :D Ja älkää ottako näitä nyt niin tosissanne :D

Onko teillä jotain sananlaskuja joita olette ihmetelleet? :D

Alone again

Mä oon nyt lopullisesti luovuttanut sen miehen suhteen. Tosiaan juteltiin reilu kuukausi ja tää mies vaikutti todella mukavalta ja meillä oli tietyllä saraa samanlaisia arvoja ja mielipiteitä. Tää mies ei ole nyt kahteen viikkoon puhunut mulle mitään, mä olen laittanut mm. synttäritoivotukset ja kysynyt juhannuksesta. Muttei ole vastausta kuulunut, enkä usko että kuuluu. Mua ärsyttää kuitenkin se ettei tää mies voi sitten sanoa että joo en taho jutella enää sun kanssa tai kertoa jos sillä nyt on joku. :D Kuitenkin kun tää mies on selittänyt mulle kaikkea, kuinka se ei pyöritä ketään muuta kuin mua, kuinka ihana olen, kuinka se musta tykkää, kuinka se kertoisi jos sillä olisi joku muu jne.. Pistää ärsyttämään että ykskaks vaan lopetataan yhteydenpito. Ja kyllä mä tiedän että netissä on helppo olla kuka tahtoo, mutten ymmärrä edes sitä miksi netissä pitää esittää muuta kuin on. Okei teininä sorruin tähän itsekkin, mutta on se aika lapsellista. :D

Tietyllä tapaa tästä miehestä tuli mulle huumetta. Keskustelut hänen kanssaan oli keino paeta arjesta ja pakoilla omaa pahaa oloa. Tulin riippuvaiseksi, ja nyt on hankalaa olla ilman. Kuulostan joltain narkkarilta joka on vedellyt kamaa viimeset kymmenen vuotta.. :D :D No joo.. :D Mä tiesin että tää päivä voi koittaa joskus ja nyt jälkeen päin ajateltuna oli ehkä ihan järkevä veto etten kertonut kaikista hämärimpiä asioita itsestäni tälle miehelle. Kuitenkin oon ehkä sen verta sinisilmäinen ja hyväuskoinen, että ajattelen että entä jos tää mies on joutunut vaikka johkin kamalaan kolariin ja makaa nyt koomassa. :D Joo TODELLA epätodennäköstä. :D Ei nyt elätellä mitään toiveita. :D Tosiaan me juteltiin Skypessä, ja oon yrittänyt vieroittaa itseäni mm. sillä etten avaa Skypeä kun olen koneella, mutta jotenkin kuitenkin eksyn aina sinne, sama puhelimessa on pakko vilkuilla jos mies kuitenkin olisi vastaillut mulle. Ja mehän ei koskaan avattu edes kameroita, kumpikaan ei koskaan ehdottanut. Mies ehdotti jotain viikkosopimusta, mutta kun sopimuksen teosta oli kulunut jo pari viikkoa kysyin tarkennusta sopimukseen, alkoi mies ottamaan takapakkia sopimuksesta, kyllä mulla siinäkin hälytyskellot vähän soi, mutta hyväuskoisena ajattelin että okei ehkä tää on vaan ujo mies. :D

Ärsyttää vaan sekin kun näin käy aina kun uskallan hiukan laskea suojamuurejani. Harvoille oon kertonut edes niitä asioita, joita kerroin tälle miehelle. No joo sanojensa mukaan tää mies asuu suunnilleen toisella puolella Suomea, ettei nyt ihan heti uskoisi vastaan tulevan, mutta kuitenkin. Opimme tästä jälleen sen ettei nettituttavuuksiin kannata luottaa pätkän vertaa. :D

Noniin tulipahan avauduttua tästäkin, ja luultavasti viimeistä kertaa. PISTE.

PS: HEITELKÄÄ MULLE POSTAUSEHDOTUKSIA! PÄÄ LYÖ MEINAA NIIN TYHJÄÄ, MUTTA HALU KIRJOITTAA ON KOVA! :D

Tell me why?

You are perfect just the way you are

Aina sanotaan ettei tarvitse välittää mitä mieltä muut meistä ovat ja mitä meistä puhuvat. Tärkeintä on että itse tietää millainen on ja mitä haluaa. Tottahan tuo tietenkin on, mutta kuitenkin mun mielestä aika tyhmästi sanottu. Jos jollekkin nyt vielä on epäselvää niin muahan kiusattiin aktiivisesti koko peruskoulun ajan. Kyllä mulle jo ensimmäisinä vuosina saattoi joku sanoa ettei kiusaajista kannata välittää he ovat kateellisia ja tärkeintä on että itse tiedät millainen olet. Mutta en mä seitsemän vuotiaana todellaakaan tiennyt millainen mä olen. Mä vasta opettelin koululaisen arkea ja olisin tarvinnut siihen tukea enemmän mm. perheeltäni. Mä en oikeastaan oo ikinä saanut kannustusta perheeltäni, paitsi nyt kun kävin työhaastattelussa sinne päiväkotiin, sain muutaman positiivisen sanasen. :o  Mua ei oo ikinä tsempattu mitenkään mihinkää pääsykokeisiin, tentteihin, kisoihin jne. Aina vaan oon saanut negatiivista palautetta sen jälkeen jos en onnistunut ja vaikka onnistuin löydettiin siitä jotakin negatiivista. Sitten kun vielä kuuntelin sitä kiusaajien sontaa niin voin kertoa että siinä on seitsemän vuotiaan pikkutytön todella hankalaa ajatella olevansa ainutlaatuinen ja tulevansa tulevaisuudessa onnistumaan. Voin sanoa että ei pahemmin käyneet nuo ajatukset mun päässä silloin. Vaatii todella paljon rohkeutta olla oma itsensä kiusaajien edessä, ainakin itse yritin vain miellyttää kiusaajiani olemalla hiljaa ja pois tieltä. Eli oikeastaan kiusaajani siis saivat mitä halusivat, eivätkä lopettaneet.

Mä olin lapsena kuulemma todella sosiaalinen, muistan kun päiväkodissa leikin todella monien lasten kanssa. Mutta ala-asteella heti kun kiusaaminen alkoi aloin vetäytymään kuoreeni ja se kuori oli todella pitkään kiinni. Eikä se kuori edelleenkään aukea kaikille. Ala-asteelta mulla ei oikeestaan pahemmin ole hyviä muistoja. Muistan parhaiten kolmosluokan kun meillä oli sijainen jonka ansiosta opin enemmän asioita kuin koskaan. Rupesin miettimään että oikeestaan mun syömishäiriö on saanut alkunsa jo ala-asteella, mutta puhkesi kukkaansa ylä-asteella. Se oli varmaankin juuri 3-4 luokkaa kun käytiin kaverin kanssa kaupassa ja mentiin koulun pihalle syömään sipsiä.

Tässä parina päivänä ollaan nähty vanhalla kaveriporukalla ja joo osaan itse aluksi ottaa tietyiltä ihmisiltä asiat läpällä, mutta jos niitä jankuttaa suunnilleen sen tunnin ja jatkaa silti vaikka toinen sanoo ettei enää tunnu kovin mukavalta kun tuollaista settiä heittää. Miksi sitä pitää jatkaa? Mitä iloa ihminen saa siitä että satuttaa toista? Jos mä heitän läpällä jollekkin mun mielestä tosi hauskan jutun, mutta vitsin kohde ei ymmärrä vitsiä niin alan ainakin itse selittelemään sitä ja kerron että se oli vitsi, etten oikeasti sitä tarkoittanut. Yritän myös vältellä kyseistä puheenaihetta hyvän aikaa.
Itse seurasin jonkun aikaa tilannetta sivusta, mutta kun toinen suunnilleen itku silmässä sanoo ettei tunnu kivalle ja toinen vain jatkaa niin käskin kyseistä henkilöä lopettamaan, mutta eihän sitä otettu taas kuuleviin korviinkaan vaan jatkettiin toisen kiusaamista. Vaikkei vitsi ollut edes kohdistettu mulle, otin siitä kuitenkin tietyllä tapaa itseeni, koska jos normaalipainoista ihmistä kiusataan siitä että hän on lihava, niin mikäs mä sitten olen, mammutti vai? On hetkiä jolloin pystyn elämään normaalia elämää syömishäiriön kanssa, mutta mm. tuollaisen kuuleminen, vaikkei se suhun varsinaisesti kohdistu saa silti mut miettimään asioita.

Asian ei annettu olla edes seuraavana päivänä, vaan kyseisen henkilön piti heittää vielä samaa "läppää". Ja kun kyseistä läppää jatkettiin huomioin vitsin kohteesta samoja asioita, joihin itsekkin sorrun tuollaisen "vitsin" jälkeen.  Mietin vaan että mitä iloa tää tyyppi tästä saa kun saa kaverinsa suunnilleen itkemään? Ja minkälainen poikaystävä ei puutu tilanteeseen vaan lähtee vitsiin mukaan? Miksi jokainen ei saa olla sellainen kuin tahtoo?  Miksi meidän pitää asettua tiettyyn muottiin? Jos ihminen viihtyy kehossaan, miksei hän voi olla sellainen kuin tahtoo?  Miksi tuollaista "läppää" pitää heittää vaikka tiedetään että nykypäivänä yhä useammalla on ongelmia syömisen ja oman kehonsa kanssa?

All I want is this kind of love

I dont remerber how it is to not feel broken

Sometimes following your heart means losing your mind

PS: Perjantai kolmannentoista kunniaksi 113 "teksti" :D :P

Kikkeliskokkelis