Oon aikasemminkin kirjotellut tänne, että mulla on jonkun näköstä ahdistuneisuushäiriötä/paniikkikohtauksia. No eipä niitäkään oo ollut pitkään aikaan ennen tätä päivää. Ihan yht' äkkiä kun kattelin telkkaria aloin itkemään kun pikku lapsi (taas), eikä itkusta meinannut tulla loppua, tuntui ettei henki kulje ja sydämen ympärillä olisi taas vanne. Jäätävä ahdistus päällä koko ajan ja toissapäivänä kun juttelin sen samaisen miehen kanssa hän alkoi vihjailemaan, että hänellä alkaa olemaan tunteita mua kohtaan. Kiva juttu joo, mutta aloin tänään pohtimaan että olisko mun aika paljastaa loputkin "synkät salaisuudet". Mua kuitenkin pelottaa miten tää mies reagoi jos uskaltaudun kertomaan niistä hänelle, muuttuko suhtautuminen mua kohtaan, lopettaako hän yhteydenpidon..? Tää on kuitenkin niin iso osa mun elämää ja oon tottunut kantamaan sen tiedon yksin, joten se että kertoisin "ventovieraalle" mun menneisyyden tuntuu erittäin pelottavalta. Toisaalta oon miettinyt sitä, kuinka hienosti hän suhtautui mun ja äidin ongelmiin. Ja kuitenkin tää mies vaikuttaa mukavalle, toisaalta olisi ihan mielenkiintoista katsoa voisko tästä tulla mitään. Tiedän että kadun myöhemmin jos en tartu tilaisuuteen, mutta sitten ärsyttää jos kyseessä onkin joku feikki.. Mä en enää tiedä mikä tässä olis järkevintä..
Tää on varmaan lyhin teksti ikinä mun blogissa, mutten nyt vaan saa enempää tekstiä ulos.. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti