Mä oon sopivasti onnellinen

Sain kommentteihin toiveen että kertoisin milloin olen onnellinen ja millaisessa elämäntilanteessa haluisin nyt olla. Ajattelin kokeilla kirjoittaa tästä jonkun näköisen tekstin, katsotaan mitä saan aikaiseksi. :) Ideoita saa heitellä mulle kommenttiboksiin jatkossakin! :)

Oon onnellinen silloin kun olen levännyt hyvin, ostan ihmisille yllätyslahjoja ja saan yllättää heidät tai mut yllätetään positiivisesti, saan viettää aikaa sukulaisteni tai ystävieni kanssa, kun olen pohjoisessa, silloin kun saan olla vaan ilman kiirettä, kun tehdään ystävien kanssa jotain extempore- reissuja kuten esimerkiksi viime kesällä ne lukuisat road tripit! Oi niitä aikoja, voisi melkein sanoa että viime kesä oli yksi parhaimmista kesistä! Tyttöjen illat on myös kivoja tai hetket jotka saan viettää tyttöystävieni kanssa ilman miehiä. :D Silloin ei mieti itse koko aikaa että missä se mun mies on, miksi olen edelleen sinkku.

Loppujen lopuksi kun miettii niin onhan mulla asiat aika hyvin. Vaikka välillä tuntuukin että seinät kaatuu päälle niin aina oon saanut kerättyä itseni pohjalta ylös. Ja miksi mun pitäisi aina olla se iloinen ja positiivinen nainen? Saa mullakin olla huonoja päiviä, niikuin muillakin. :) Tosiaan mulla siis on elämässä ihania ihmisiä, oon onnistunut pitämään ne tärkeimmät ihmiset mun elämässä vaikka tiedän etten ole todellakaan helpoin persoona, mulla on ihana suku, mulla on työpaikka jossa mulla on kivoja työkavereita jotka jaksaa kehua mua päivästä toiseen ja kertoa kuinka kivaa ja helppoa mun kanssa on työskennellä, mulla on kaksi ammattia, mut on hyväksytty sellaisena kuin olen, mua ei ole pyydetty muuttumaan ja olen saanut kulkea omia polkujani. <3 Mä olen saanut elämälläni jotain aikaiseksi, en ole maannut koko elämääni kotona ja odottanut että haaveeni toteutuvat itsestään, olen saanut erittäin kovalla työllä itseni tähän päivään. Kirjaimellisesti verta, kyyneliä ja hikeä on saanut vuodattaa tähän päästäkseen. Vaikka mulla onkin aika rankka historia, en tiedä vaihtaisinko siitä kuitenkaan päivääkään, ilman sitä en olisi tälläinen kuin nyt, ilman sitä en osaisi ehkä iloita pienistä asioista. Mun historia on muokannut musta tälläisen kuin nyt olen. Huomaan itsekkin kuinka olen tässä kahden vuoden aikana kasvanut ihmisenä todella paljon. Musta on tullut vuoden sisällä paljon vahvempi mitä olen ollut. Mä olen alkanut löytämään itseäni ja kokoamaan palasia yhteen, jotka ovat vuosien kuluessa tippuneet matkasta.

Kuitenkin kun oon aina ollut erittäin kova haaveilemaan, unelmoin paljon millaisia pieniä muutoksia elämääni haluaisin. Suurin haaveistani on oikeastaan aina ollut rakkaus. Mä haluan sellassen parisuhteen jota kahdehditaan, jossa kumpikin tulee kuulluksi ja hyväksyy toisen puutteet. Mä haluan suhteen jossa toiseen ei kyllästytä, yllätetään toisia positiivisesti. Oikeastaan mä haluan sellassen suhteen mikä on just kaikissa ällöromanttisissa leffoissa. :D Romantikko kun olen. :D

Ylä- asteella päätin että ammattikoulun jälkeen muutan pohjoiseen ja olin vielä monen monta vuotta sitä mieltä, ja haluaisin kyllä edelleen muuttaa lähemmäs sukulaisiani, mutta tässä on kuitenkin tapahtunut asioita, joiden takia oon alkanut vähän harkitsemaan asiaa uudestaan. Mutta se ei muuta sitä että mä rakastan Pohjanmaata<3 Se on se mun oikea koti! 

Tässä kymmenen vuoden sisällä haluaisin lapsia, häät,unelmieni työn, oman kodin ja asettua johonkin aloilleni.

PS: Toivottavasti tää teksti vastasi toivojan odotuksia, kirjotin tätä aamuyöllä unenpökkyrässä ja toivon että tästä saa selvää, tekstissä ei ole pahemmin kirjoitusvirheitä ja muistin kirjata kaiken oleellisen ylös. :D