Jokainen joskus kaatuu ja murtuu

Aattelin että tässä lomalla oisin ollut aktiivisempi blogin suhteen, mutta jotenki tää loma on hurahtanut hirveetä kyytiä ohitse ja tuntuu että oon ollu koko aika menossa, vaikken oo oikeesti tehnyt mitään. Ja paljon ois vielä tehtävää ennen töiden alkua. Maanantaina pitäis olla töissä iloisena asiakaspalvelijana. Lomallahan pitäis saada nukuttua univelat pois ja rentoutua, musta tuntuu että mun loma on ollut paikasta a paikkaan b juoksemista ja univelkaakin on tullut vaan lisää.
Univelat johtuvat siitä että vaikka kuinka pidänkin nukkumisesta, oon alkanut pelkäämään nukkumista. Ja tähän liittyy taas tammikuun tapahtumat. Oon aina pelännyt pimeää ja se yhdistettynä meidän ison talon naksumisiin ja maatalon eläimien liikkeisiin saa mun vilkkaan mielikuvituksen aattelemaan jotain muuta, vaikka tiedän että se on vaan talo joka naksuu silti pelkään että joku tulee ovesta sisään. Ja jos uskallan laittaa silmäni kiinni ei mene kauaa kun nään ne kasvot. Tähän mennessä olin jo hiukan päässyt etenemään asiassa, mutta no on siitä jo hetki kun lehdessä oli jälleen juttua tapahtuneesta. Sen jutun eräs lause sai mut vilkuilemaan enemmän olkani ylitse. Se sai mut pelkäämään taas. Mitä jos tää ihminen jotenkin pääsekin mun oven taakse. Mitä jos se saa asiat selville. Mitä jos? Muutenkin jos joku sanoo että tapahtuneesta on lehdessä juttua se saa mulle kylmät väreet ja sydämen hakkaamaan kuin hullu. Tahdon lukea ne uutiset yleensä silloin kun oon yksin, tavaan niitä usein vartinkin ajan kyyneleet silmissä. Se olisi voinut olla minäkin..

Toisaalta harmittaa etten tuota asiaa voi avata enempää täällä, mutta toisaalta se on hyväkin asia. Kenenkään ei pitäis joutua tuohon tilanteeseen. Hyvä että uskallan olla selkä ovelle päin niin etten vähän väliä vilkuile taakseni. Mutta mitä mä tekisin jos joku oliskin mun selän takana? En mä pakoon pääsis eikä huudotkaan todellakaan auttais. Turhaa ajatella tällässiä, mutta tällässiä nää mun yöt nykyään on. Nukahdan joskus aamulla ja nukun yli puoli päivää, jos nukun. 

Nää on taas näitä asioita, joista en osaa puhua. Enkä oo ikinä osannut pyytää apua mihinkään, oon aina pärjännyt yksin..

Käytiin tossa tosiaan sisarusporukalla Ruotsissa, oli ihan ok reissu, mutten kyllä ihan heti uusiks lähtisi. Muut halus kiertää museoita yms, itse halusin lähinnä vaan shoppailla. :D Kävin myös eilen työpaikallani ja mua huvitti kun monet kysy millon tuun takasin ja kun sanoin että maanantaina monen suusta kuului "ihanaa johan sua on täällä kaivattu!" :o Piristi hetkeksi. 

Palataan taas joskus, kun on joku aihe mistä kirjoittaa.. Heitelkää ihmeessä ehdotuksia!

Keltainen toukokuu

Täällä taas pitkästä aikaa! Toukokuu oli ja meni, lähinnä se meni töiden parissa, koska ensimmäisillä oli jo kesälomat, joten töitä oli enemmän kuin riittävästi. Mutta nyt minä onnekas pääsin kesälomalle ja oon nyt melkeen koko kesäloman lomalla! JEE! Tätä on odotettu! :3 Kaksi päivää lomaa takana ja kolmas edessä, en oo tehnyt mitään muuta kuin nukkunut ja siivonnut. :D Nyt on jopa tän koirankopin suursiivous ihan hyvällä mallilla, pitää vaan käydä laatikot ja kaapit läpi. Samoten kun toi kirjahylly. Tajusin tossa siivotessa että mulla on oikeesti ihan älyttömästi tavaraa, ja heitinkin nyt ihan raa'alla kädellä kaikkea roskiin, mutta tota tavaraa on vieläkin. Ehkä mussa on jotain hamstraajan vikaa. :D

Mutta joo, mulla oli tossa toukokuun loppupuolella myös synttärit. Ja mun ihanat kaverit olikin järjestäneet mulle ihanat pippalot. Oli katossa roikkumassa onnitteluviirejä ja ilmapalloja. Lastenkutsut prinsessateemalla, aivan loistavaa! :D Sain paljon lahjoja, en olis mitään tarvinnut, kiitos nyt kuitenkin. <3 Muutenkin sain todella monilta ihmisiltä jotain, jopa pari työkaveria yllätti sain toiselta hiusöljyn ja toiselta arvan. En olis osannut odottaa heiltä mitään, enkä olisi tarvinnutkaan. :D Mutta ihanaa kun kuitenkin muistivat, arvasta ei valitettavasti tullut mitään, mutta hiusöljy on aivan loistava keksintö! :P Ja ikää mittariin tuli siis 23- vuotta. :D Hullua vuosia niin oon 24.. :D

Eräs "tuttuni" teki joku aika tuossa ilmeisesti itsemurhan, tämä sai taas mut ajattelemaan pappaa. Selvennän nyt siis että pappa ei itsemurhaa tehnyt, vaan kuoli luonnollisesti. Mutta siis tää kuolema uutinen sai mut ajattelemaan mun rakasta. Hetken aikaa makoilin ja hymyillen muistelin meidän hassutteluita, sitten huomasinkin jo itkeväni ja yht'äkkiä oli pakko nousta ylös kuin kaikissa leffoissa kun ne näkee painajaisia, aloin taas hyperventiloimaan ja tuntui että tukehdun kun kurkkua puristi. Sainkin yllättävän nopeasti rauhoitettua itseni, ainakin hetkeksi. Tuntuu että päivä päivältä, tää ikäväkin vaan kasvaa. Ois niin paljon mitä haluisin kertoa papalle, ja ylipäätään muillekkin isovanhemmille. Mua häiritsee onko mulla vaan jotenkin vilkkaampi mielikuvitus kuin muilla vai onks mulla jotain yliluonnollisia kykyjä vai miks musta yleensä kun alan hyperventiloimaan tai muuten panikoimaan tunnen kuinka joku laittais käden mun olkapäälle. :o

Kesälomasuunnitelmia mulla ei oikeestaan oo kamalasti, puolessa välissä kuuta käydään Ruotsissa sisarusporukalla ja loppu loma onkin avoinna. :D Ainakin kummipoikaa aion morjestaa useammin kun on aikaa, heinäkuu on varmasti taas kiireisempi.

Kattelin tossa eilen taas työpaikkoja, allekirjotettiin nyt sopimus heinäkuun loppuun, mutta ei oikein ollut mitään mikä ois napannut. Ei kukaan kesän jälkeen enää halua uusia työntekijöitä, totta kai ne pitää ne kesätyöläiset niin pitkään kuin vain voi. Jotenkin masentavaa selata tyyliin joka ilta jotain työpaikkoja. En tykkää muutenkaan kirjottaa työhakemuksia, rasittavaa ja stressaavaa hommaa.. :D

Kello on nyt kohta neljä aamulla ja mulla ei nyt päässä oikein liiku mitään. Mulla on jotenkin tää unirytmi taas hypännyt väärin päin. :D Pitäs herätä ajoissa tänään kun pitäis siskolle ja sen miehelle tehä lihapullia ja muussia ennen kuin ne lähtee lentokentälle, ja samoten siskon kynnet pitäis lakata.. :D juuuuu-u.. :D
Mutta eiköhän me palailla tässä mun loman aikana taas, tai ainakin toivottavasti. Ehkä viimeistään sen Ruotsi seikkailun jälkeen.. :D  Siihen asti adios!