I have to prove myself..

Jonkun verran on taas tapahtunut viime postauksesta. Siirryin jälleen pelkkiin yövuoroihin, moni on ihmetellyt sitä miksi, koska viimeksin olin lähellä palaa loppuun. Mutta se oli kesää, ja nyt on syksy tulossa ja yöt (toivottavasti) hiljenevät, ja saan taas jonkun näköisen rytmin ja muutenkin olen yöeläin, tykkään valvoa pitkään ja nukkua pitkään.
Yksi syy on myös se että mulla on edelleen pieni pelko yövuoroja kohtaan, ja haluan todistaa itselleni että pystyn olemaan myös hiljaisina öinä työpaikallani. Ja kotona en pysty nukkumaan joka yö, koska mun pimeänpelko on vaan vahvistunut entisestään, joskus joudun nukkumaan valot päällä siihen asti että aurinko nousee. Joten miksi en tienaisi öisin rahaa ja nukkuisi silloin kun on valosaa. Joskus jos tulen jostain keskellä yötä kotiin, en meinaa uskaltaa kävellä edes autosta muutamaa metriä ovelle, ennen autosta nousua on etsittävä avaimet ja ovella vilkuiltava vähän väliä taakseen. Ovi kun aukeaa,äkkiä sisälle ja ovi nopeasti perässä kiinni. Kotona joudun kulkemaan saunatilan ohitse että pääsen huoneeseeni ja jostain kumman syystä kuvittelen aina että sielä on joku vaanimassa.. Myös öisin vessassa käynti on pelottavaa, vaikka vessa on suoraan vastapäätä mun huonetta. Se on naurettavaa, mutta en oo kellekkään uskaltanut sitä myöntää, että tietyllä tapaa mua vähän pelottaa aina töihin meno, ikinä ei tiedä mitä tapahtuu ja kuka hullu ovesta tulee. Töissäkin esitän että kaikki on hyvin, just tän takia tietyissä asioissa olis pitänyt toimia toisin. Ja kuulostaa, munkin korvaan naurettavalta, että mun pitäis todistella jotain, mutta mun on tehtävä se itseni vuoksi.

Haaveilen jälleen reissusta pohjoiseen kummien luo, jotta saan hetkeksi heittää taas aivot narikkaan ja unohtaa ne asiat jotka mua vaanivat täällä. Muutenkin stressaa taas työnhaku, vaikka haluankin pois nykyisestä paikasta on silti jotenkin raskasta kirjoittaa työhakemuksia. Se vaatii paljon aikaa ja keskittymistä ja varsinkin nyt mun ajatuksetkin pomppivat missä sattuu.. 

Nytkään ei pää oikein tahdo toimia, vaikka varmasti olisi enemmänkin kerrottavaa, mutta ehkä laitan pään hetkeksi tyynyyn ennen kuin alan taas metsästämään uutta työpaikkaa..

Truth

Blogi ollut taas yli kuukauden hiljaiselossa, johtuen monestakin syystä. Töissä on ollut kiirettä, töitä on taas enemmän kuin jaksaa tehdä. Vapaapäivätkin on menneet ohitse hujauksessa, ja nyt kun viikko sitten mulla olisi ollut pitkä vapaa meni se vähän plörinäksi. 

Ensinnäkin kun oon täällä blogin puolella muutamaan otteeseen maininnut tammikuun tapahtumia eräänä työyönä, ajattelin vähän enemmän valoittaa asiaa, kun se on nyt saatu virallisesti päätökseen.. Ainakin tietyltä osaa..  Elikkäs siis olin tammikuussa yövuorossa ja olin kassalla palvelemassa asiakasta kun sisään astui mies punainen pipo päässään. Miehen olin nähnyt ensimmäistä kertaa pari päivää aikaisemmin. Hän asteli kassalle kädet taskuissa, heti kun hän otti kädet taskuista huomasin että nyt ei ole kaikki kunnossa. Ne kädet olivat aivan punaiset, näytti siltä kuin hän olisi työntänyt kädet tuoreisiin mansikoihin ja puristellut niitä. Rupesin katsomaan tarkemmin miestä ja huomasin maastokuvioisessa takissa lisää verta. Tajusin heti että se ei ole hänen omaa vertaan. 

Mies poistui hetkeksi vessaan jolloin keskustelimme nopeasti asiasta työkaverin kanssa, tarkkailimme kameroita ja soitimme hätäkeskukseen. Saimme miehen jäämään paikalle pienellä huijauksella, poliisit tulivat noin 40 minuutin päästä. Poliisit veivät miehen pois, ja myöhemmin poliisi tulikin kyselemään meiltä tietoja, kävi ilmi että oli tapahtunut henkirikos. Olimme olleet tekemisissä murhaajan kanssa. Eikä kukaan vähäisistä asiakkaistakaan kysynyt että onko kaikki ok, tai tarvitsetteko apua.

Asiaa käsiteltiin paikallislehdessä reilu viikko sitten enemmän ja sain tietää mitä tämä mies oli oikeasti tehnyt ja se sai mut taas ihan sekaisin, olin juuri menossa töihin kun isäni luki mulle kyseisen tekstin. Olin todella ahdistunut ja mua jopa taas vähän pelotti olla töissä vaikka kyseessä oli päivävuoro. Jouduin olemaan paljon asiakkaiden seassa jotten ala itkemään. :D Se työpäivä kesti ikuisuuden, lopulta kun pääsin kotiin itkinkin sitten loppuillan, koska olin jälleen shokissa. Jos se mies oli pystynyt tekemään toiselle jotain niin kamalaa, niin mitä hän olisi meille pahimmassa tapauksessa tehnyt.. Mitä jos joku muu olisi ollut mun sijaan töissä? Mitä jos jollain muulla olisi mennyt hermot? 

Mun pitkä vapaa alkoi viime sunnuntaista ja kesti tiistai päivään. Lauantaina olin niin väsynyt että nukahdinkin suht ajoissa,mutta sunnuntaina heräsin jäätävään migreeniin. Nukuin vaan koko päivän, illasta päänsärky ja olo alkoi muutenkin helpottaa, ja otin vielä illalla särkylääkkeen ennen kuin menin nukkumaan, mutta edelleen maanantaina heräsin migreenin kera. Maanantaista meni myös yli puoli päivää migreenin kanssa. Tiistaita pelkäsin, toisaalta odotin, koska silloin tää mies sai kuulla tuomionsa. Voitte vaan kuvitella kuinka iso kivi vierähti sydämeltä kun saatte lukea että murhaaja kenen kanssa olette olleet tekemissä, on saanut elinkautisen. Mikä voittajafiilis siitä tulikaan, vaikkei mun tarvinnut oikeuteen mennäkkään todistamaan, mutta silti. :) Kaverin kanssa tiistaina juteltiinkin asiasta, että ehkäpä toi mun migreenikin tuli vaan stressistä kun tuo asia nousi taas esille ja tiesi että se on tulossa päätökseen. Mutta tää on asia jota en unohda ikinä, ja asia jonka takia tulee varmasti vielä itkettyä monet itkut. :D Yhtään päivääkään en ole tän takia ollut töistä pois, työni olen aina hoitanut. Vaikka mieli tekisi kirjoittaa vieläkin tarkemmin,niin tämän tarkemmin en asiaa täällä pysty valoittamaan. :/

Olin kuulemma päässyt töissä yhtenä päivänä palautelaatikkoon, oli kuulemma kehuttu. Tänäänkin eräs asiakas tokaisi mulle että kun olen niin tomera ja reipas, olenko käynyt armeijan. :D Oon tässä nyt taas etsiskellyt muita töitä ja pitäisikin tänään kirjoitella parit työhakemukset, taas.. 

Eipä tässä nyt ole kuukauden aikana tapahtunut oikeastaan mitään muuta, tuona "tuomiopäivänä" sain myös raahattua itseni katsomaan kummipoikaani ja voi kun toinen oli taas kasvanut kuukaudessa paljon. Jekuttikin kummitätiä urakalla. :D Toivottavasti taas pian pääsen katsomaan söpöläistä. :)

Kuinka vaikeaa olikaan julkaista tätä tekstiä,olihan se tunnin valmiina ennen kuin uskalsin painaa julkaise nappia..