Koulutus

Koulutuksella on nyky maailmassa aika iso rooli. Mulle on kanssa ollut todella tärkeää saada ammatti josta pidän ja työlistymismahdollisuus on suht hyvä. Palkalla ei ole oikeastaan ikinä ole ollut mulle niin suurta merkitystä kuin se että viihdyn työssäni. Mua harmittaa tosi paljon se että en ylä-asteella keskittynyt opintoihin niin hyvin kuin olisin voinut, jätin lukematta kokeisiin yms. Edelleenkään en osaa ajoissa lukea tentteihin, vaan se lukeminen jää aina viimeselle illalle. Välillä tosin saatan innostua pänttäämään ihan kunnolla, varsinkin jos aihe on mielenkiintoinen.

Mua harmittaa hirveästi kuulla juttuja kuinka joku jää luokalleen, no eihän sille mitään voi jos esim. kyse on pahasta oppimisvaikeudesta tai että on kolarin takia joutunut olemaan koulusta niin paljon pois että ei pääse luokaltaan. Mutta se että sä tahallaan pilaat sun tulevaisuuden, on todella tyhmää. Peruskoulun opinnot vaikuttaa kuitenkin paljon siihen mihin pääset opiskelujasi jatkamaan ja mihin ammattiin päädyt. Kyllähän niitäkin arvosanoja on mahdollisuus korottaa, mutta miksei voi kerralla tehdä kunnolla? Ammattikoulussa sun opintoja seurataan koko ajan tosi tarkasti, kuitenkin heidän pitää ilmoittaa Kelaan miten opinnot sujuu jotta he tietävät miten maksaa tukia yms. Jo pienistä poissaoloista joudutaan keskustelemaan koulutuspäälikön kanssa tai vähintään ryhmänohjaajan kanssa. Kysellään kiinnostaako ala enää, mistä poissaolot johtuu, miten niitä voisi ehkäistä.

Itse oon ainakin tosi ylpeä itsestäni että kohta kuusi vuotta peruskoulun jälkeen mulla on kohta kaksi ammattia. Kaikilla ei mene yhtä hyvin, tiedän muutamia saman ikäisiä joilla ei ole vielä yhtään ammattia. Silti  olisin voinut panostaa enemmän opiskeluun. Ja toivon että pystyn viimeisen vuoden aikana siihen, kuitenkin kun on erikoistumisvuosi ja käydään asioita jotka mua oikeasti kiinnostaa. En kyllä voisi omalle kohdalle ajatella sitä että mulla ei nyt olisi vielä yhtään ammattia tai työpaikkaa. Harkitsin kyllä ylä-asteen jälkeen välivuoden pitämistä, mutta onneksi en pitänyt. Onneksi jatkoin suoraan opiskeluja, välivuoden jälkeen tuskin olisi hirveästi kiinnostanut koulussa istua.

Kokkipuolen käyminen oli kyllä sinäänsä hyvä idea, opin syömään sellaisia ruokia joita en aikaisemmin voinut sietää, opin laittamaan jotenkin ruokaa, opin yhdistelemään sellaisia asioita joita en muuten olisi tajunnut ja tapasin mahtavia tyyppejä! Pitäisi kyllä saada joskus porukka kasaan ja nähdä koko porukalla kun työssäoppimisen jälkeen missasin viime näkemisen. :( Ja tietenkin kokkipuolen harjoittelujen kautta mulle avautu työpaikka. Ensin se oli semmosta teen tätä nyt kun ei muutakaan ole, mutta nykyään viihdyn työssäni, mulla on loistavat työkaverit ja vakio asiakkaat on mukavia. :) Oonhan mä kuitenkin ollut tuolla jo 2011 vuoden pääsisäisestä asti, okei olin välissä pari kuukautta pois, mutta kuitenkin. :) Ja oon kyllä todennut että nää yövuorot on mulle se paras vuoro. En oo yhtä väsynyt mitä olisin jos tekisin kaikkia vuoroja sekaisin. Ja mua harmittaa etten pysty tekemään heinäkuuta pidemmälle yötä. Enää reilu kuukausi aikaa, sitten on palattava taas päivä vuoroihin. :( Mun mielestä on mukavaa kun kahvilavastaava aina kun ollaan samassa työvuorossa tai kun nähdään kertoo kuinka palveluhenkinen olen ja haluaa aina pitää mut kassalla sen takia, ja mua on mukavaa kuunnella kun osaan keskustella asiakkaiden kanssa jos he alkavat juttelemaan jostain.  Nyt kun olin juhannuksena töissä moni asiakas nauroi että ompa meidät koulutettu hyvin ja että ei ole yhtä mukaviin asiakaspalvelijoihin vielä törmännyt, sillä kun asiakas oli lähdössä huikkasin vielä perään että "hyvää juhannusta ja turvallista matkaa." :D On se mukavaa saada positiivista palautetta asiakkailta. :)

Lähihoitaja puoli on taas tuntunut heti oikealta, varsinkin päiväkoti harjoittelun jälkeen. :) Oon aina halunnut työn jossa pääsee ihmisten kanssa tekemisiin ja tää on just semmosta unelmaduunia! Pääsee lähelle ihmisiä. Ainut yllätys vaan oli että lähihoitajilla on hirmu paljon paperitöitä. Kaikesta pitää täyttää jonkun näkönen paperi. Oon todella paljon kuullut että sovin hoitajan työhön hyvin koska olen rauhallinen ja saan omalla rauhallisuudella rauhoitettua asiakkaan. Kaikista harjoittelupaikoista olen kuullut etteivät he voisi kuvitella minua vihaisena. :D Ainut ongelma mulla on vaan lähihoitaja puolella ollut toi lääkepuoli, oon sen suhteen aika epävarma, ja toisaalta ihan ymmärrettävää opiskelijalta ja kokemushan siinä auttaa. Jos on täytynyt pistää insuliinia varmistan aina joltakin työntekjältä että olenhan nyt pistämässä oikean kokoista annosta ja selaan vielä vihkoa paljon on pistetty muina päivinä. Insuliinin pistäminen nyt on suht helppoa, ensimmäiset kerrat uuden asiakkaan kanssa vaan jännittää. Muistan ne ensimmäiset kerrat kun piti pistää kun ihan kädet tärisi ja ajattelin ettei tästä mitään tule. :D Toisaalta en malta odottaa että pääseen päiväkotiin töihin, mutta silti on haikeaa jättää nykyinen työpaikka joskus taakseen. Sen jälkeen kun aloitin hoitopuolen olen huomannut itsestä sen että tarkkailen todella paljon ihmisiä, heidän kävelyä jne. Ja jos näen jonkun pyörätuolissa tai keppien kanssa pohdin vaihtoehtoja joista hän olisi ne voinut saada. Suosittelen hoitoalaa kaikille joita vähänkin kiinnostaa ihmisten kanssa työskentely, toki sitä aluksi on vähän arka, mutta jos tykkää ihmisten auttamisesta niin tää on ihan oikea työ! :) Ja mun mielestä on ollut iso kunnia olla työskentelemässä veteraanien parissa! Vihdoin minä olen pystynyt tekemään heitä varten jotain.

Mua on huvittanut aika paljon lähipäivinä se että meiän suvussa alkaa nyt olemaan aika paljon hoitoalan työntekijöitä. Mun sisko ja yks serkku on hoitoalalla, ja minä ja toinen serkku luetaan hoitoalaa. Kaikki naispuoliset serkukset on melkein hoitoalalla. :D Kun tätä mietin alko mulla kummitelemaan mielessä ne papin sanat papan hautajaisissa.  " Isänne opetti lapsenlapsille empatiaa, toisten hyväksymistä ja auttamista."  Mun mielestä se oli kauniisti sanottu ja piti kyllä paikkaansa. Pappa opetti meille että ihmiset pitää hyväksyä sellaisena kuin ovat ja jos apua tarvitaan niin sitä annetaan. :)

Tästä seuraavasti viikosta on tulossa hirmu kiireinen, viikon päästä on veljen rippijuhlat ja sitä ennen mulla on vain kaksi vapaapäivää ja pitäisi siivota ja kaikkea muuta.  Tänään on kyllä jo alotettava siivoamista ja yritettävä pitää tää mun huone siistinä viikon ajan, aika haastavaa kyllä. :D

Oudot tavat, tottumukset ja ärsytykset

Eli aattelin tehä tällässen listan mihin listaan mun mielestä outoja tapoja,tottumuksia ja asioita jotka mua ärsyttää. :D

- Se että musiikkivideoissa on vaan itse artisti joka heiluu samalla kun laulaa, tää vaan ärsyttää mua jostain syystä. : D

- Mun on pakko pestä hampaat kaksi kertaa peräkkäin, jos en kerkeä musta tuntuu että ne on tosi likaiset Ja lopuksi pitää vielä irvistää peilille. :D

- Kun laitan ripsaria mun on pakko laittaa ensin oikean silmän yläripset ja sitten vasemman, jonka jälkeen laitan oikean silmän alaripset ja sitten taas vasemman. Ja alaripset pitää laittaa niin että ripsaria laitetaan ns. alakautta. : D

- Mun on pakko laittaa aina meikatessa musiikkia soimaan tai joku ohjelma taustalle. :D

- En voi syödä tomaattia,kurkkua tai paprikaa mikä on ollut jääkaapissa edes tunnin ilman minkään näköistä suojaa. :D Itse pilkon niitä vaan sitä mukaan kun syön tai suojaan ne kelmulla kun laitan jääkaappiin. : D

- En tykkää niistä poimusipseistä vai mitä ne on : D sileät on mun mielestä paremman makusia ja niitä on kivempi syödä. : D

- Kun lähden kotoa mun on pakko suihkauttaa vielä hajuvettä uudestaan ennen kuin astun ovesta ulos. Ja muutenkin sitä pitää lisätä parin tunnin välein. :D

- Kun niistän mulla on pakko olla peili lähellä. :D

- Jos nukun ilman ponnaria se on katastrofi! :D

- Autolla ajaessani motarilla ja valtateillä popitan ihan täysillä musiikkia kun oon yksin,mutta kun ajan tuolla kylillä niin volat on oltava pienemmällä, koska mua nolottaa jos se musiikki kuuluu ulos. :D

- Jos en ole töissä mulla on pakko olla joku koru koska muuten on orpo olo. :D

- Jos joudun heräämään herätyskelloon en pysty syömään aamupalaa, mutta kun saan herätä sillon kun itse haluan voin syödä heti. :D

- Kanan kanssa on pakko olla riisiä, tai vähintään perunamuussia :D

- Mandariinissa pitää olla ohuet kuoret, mieluiten myös appelsiinissa. Ja jos ne ei ole mehukkaita en voi syödä niitä. :D

- Mua kuvottaa mandariinien siemenet, en tiiä edes että miksi :D

- Tomaatti kuuluu leivän päälle, samoin kuin paprika, en voi syödä niitä edes salaatissa. :D

- Välillä on pakko saada aivan tuoretta vaaleaa leipää (vaikken normaalisti sitä juuri lainkaan syö), leivän päälle Oltermannia (!!!!) ja sitä vihreänpurkin piimää, nam nam! :D

- Salaatissa on pakko olla salaatinkastiketta!

- Aina kun menen nukkumaan puhelin on pakko laittaa lataukseen, tiedän ei oo hyvä juttu.. :D

- Välillä nautin siitä kun sähköt on pois :D

- Ihan sama menenkö yhdeksi yöksi vai viikoksi jonnekkin, mutta silti on pakko kirjoittaa lista mitä tarvitsen mukaan, että varmasti muistan kaiken. (siltikin välillä jotain jää) Jos joudun pakkaamaan ilman listaa pyörin tunnin ympyrää ennen kuin saan edes pakattua. :D

- Ennen kotoa lähtöä on pakko tarkistaa viis kertaa että on lompakko,puhelin ja avaimet.

- Nenäliinoja on pakko olla aina mukana. :D

-  En enää osaa syödä kuin valkoisia puuroja (puurorasisti) :DD

- Vaikka hiusnaamioita ja tehohoitoaineita ei saisi käyttää kuin 1-2 kertaa viikossa käytän niitä aina kun pesen hiukset. :D

- Jos leivälle laittaa makkaraa siinä on oltava myös juustoa, mutta jos siinä on pelkästään juustoa silloin ei tarvitse makkaraa. :D

- En syö grillimakkaraa jos sitä ei ole käristetty kunnolla. :D

- Syön lettuja tooodella harvoin, silloin kun niitä syön niin pitää olla kermavaahtoa. :D

- Kun luettelen asioita lasken niitä samalla sormilla, ja se ärsyttää suuresti ainakin muutamaa. :D

- Jos mulle ehdotetaan jotain alan miettimään toisaalta joo, toisaalta ei, tääkin ärsyttää ihmisiä koska mun päätöksen teko kestää viis vuotta. :D

- Kun ajan yksin autoa kuuntelen ihan eri musiikkia kuin silloin kun mulla on kyydissä joku.

- Mun on pakko ostaa aina kalenteri vaikken oikeastaan tee sillä yhtään mitään. :D

- Deodorantin pitää tuoksua eikä olla sellasta hajutonta :D Ja en tykkää yhtään käyttää niitä roll on dödöjä :D

- Aina ennen töihin, kouluun tai johonkin menoa mun on varattava aikaa jumitukseen, saatan istua 10 min ja vaan tuijottaa jotain ja miettiä syntyjä syviä. :D Tää tapa on ollu jo niin pienestä ku muistan :D

- Kun ukkostaa ja oon kotona menen peiton alle "piiloon" :D

- Tää on tullut aika äskettäin, kun kaveri polttaa tupakkaa mun on pakko syödä purkkaa. :D 

- Uskon horoskooppeihin vaikka tiedän että ne on ihan keksittyä juttua, silti saatan lukea useaan kertaan päivässä niitä. Mutta välillä ne osuu oikeasti todella lähelle! : D

- Mulla on penaalissa erikseen kyniä mitä lainaan ihmisille kun ne pyytää :D

- En nyt tiiä liityykö tää nyt hirveesti tähän, mutta tykkään oma tekemistä lahjoista enemmän, sillon tulee jotenkin semmonen olo että mua on oikeasti ajateltu.

- Jos käydään shoppailemassa jossain isommalla paikkakunnalla ja eksytään ostamaan namia, mun on pakko ostaa sellasta mitä ei täältä tuppukylästä saa. :D

- En tiiä onko tääkään toisaalta niin outo tapa, mutta poppari, mieluiten vielä voin makuinen ja valkosipuli dippi, nam nam!

- Jos ajan pitkiä matkoja autolla haluan jotain syötävää matkaan :D

- Mulla on joku pakkomielle hamstrata kaiken maailman rasvoja. :D Nyt oon sentää oppinu jo vähän hillitsemään tätä. :D

- Jos kynsilakat alkaa vähänkin lohkeilemaan ne on pakko poistaa mahdollisimman nopeasti. :D

- En voi sietää jos kynsi lohkeaa ja ei ole saksia lähellä. Ja jos leikkaan yhden kynnen niin on pakko leikata kaikki.

- Tykkään laittaa ruokaa ja leipoa, mutten siivota jälkiäni. :D Sen takia sekin on jäänyt nykyään vähemmälle :D

- Kun ajan yksin autoa mun on pakko laulaa biisien mukana vaikken osaiskaan sanoja, keksin sitten omia. Tai jos en laula kiroan muita autoilijoita. :D

- Kun parkeeraan auton, niin mulla on pakko olla paljon tilaa, etten vahingossakaan kolhi kenenkään autoa, ja sen paikan pitää olla semmonen että siitä on helppo myös lähteä. Mielummin pakitn parkista pois kuin parkkiin. :D Ajan vaikka kilometrin päähän jos on pakko. :D

- En tykkää yhtään ajaa kaupungissa, alkaa vaan ahistamaan heti.

- Jos hiukset on oikein likaset ne pitää pestä kaksi kertaa :D

- Kun palaan reissusta en osaa purkaa kasseja heti, pyykit kyllä saan aika nopeasti kasseista pois, mutta muut purkuu sitä mukaa mitä tarvitsen. :D

- Mun huoneen verhot ei saa olla auki jos mun huone ei ole siisti ja sänky pedattu :D Eikä myöskään silloin jos nukun. Tai jos ulkona on säkkipimeää! :D

- En osaa heittää rikkinäisiä laukkuja pois, ne vaan lojuu jossain kaapissa. :D

- Shoppailtaessa on pakko käydä katsomassa laukut ja korut :D

- En juo ruuan kanssa maitoa jos se ei ole jääkylmää ja rasvatonta tai ykkösmaitoa. :D

- Kun oon pessyt hiukset, ne on harjattava ja kuivattava pyyhekeeseen ja laitettava kiinni :D

- Omistan kyllä hiustenkuivaajan mutten käytä sitä lähes ikinä, kun käytän niin silloin saatan kuivata esim. housujen lahjetta jos se sattuu olemaan märkä ja haluan juuri kyseiset housut jalkaan. :D

- Työpaitaa en voi pitää yhtä vuoroa kauempaa, sen jälkeen se on pestävä. :D

- Shoppailen mielummin käteisellä kuin kortilla.

Tässä nyt olisi ainakin muutamia outoja asioita. :D Minkälaisia outoja tapoja teillä on? :D

Lasten hankkiminen

Mua ehdotettiin kirjoittamaan mielipide teksti tästä aiheesta. Eikä tästä todellakaan ole tulossa mitään seksivalistus tekstiä. :D Ja osa varmaan ajattelee että kun tälläistä kirjoitan olisin raskaana, ikävä tuottaa pettymys, mutta näin ei ole. :D

Itse ajattelin pitkään että tulen itse hankkimaan lapsia vasta kun on vakituinen työ, oma asunto, ikää siinä 25-30v. ja avoliitossa vähintään. Mutta nyt oon muuttanut mielipidettäni, ainakin mulle ois pääasia että koulut olisi käyty loppuun. Eikä kannata suunnitella liikaa ettei joudu pettymään. Itse en teiniäitejä ymmärrä, mutta toki hekin voivat olla hyviä äitejä. Mutta kuitenkin mun mielestä vasta kun oot ylittänyt täysi-ikäisyyden voit hankkia lapsen jos siltä tuntuu. :D

Oon muultamilta tutuilta kuullut kokemuksia abortista ja itsehän olen sitä vastaan. Hyväksyn sen vain silloin jos on joutunut raiskatuksi ja tullut siitä raskaaksi, itse tuskin siinä tilanteessa sitä lasta pystyisin pitämään. Pitkään olen pohtinut sitäkin että jos olisi havaittavissa todella paha kehitysvamma tai että raaja puuttuu, hyväksyisinkö abortin tässä tilanteessa, toisaalta kyllä toisaalta en. Ihmisiähän hekin on keneltä sattuu nyt raaja puuttumaan, mutta niin on kyllä raiskauksestakin alkunsa saanut. Mutta toisaalta en uskoisi että pystyisin katsomaan kun oma lapsi olisi ns. kehonsa vanki.

Oon kanssa miettinyt sitä että voiko lasten hankkimiseen oikeasti olla ikinä valmis. Sekin  on vähän kakspiippunen juttu. Tosin oon kyllä aika monelta taholta kuullut että oon muumimamma ja mut vois kuvitella jo nyt hyvin äitinä. Moni arvaa mun iänkin ihan yläkanttiin, oon kuulemma tosi kypsä ikäisekseni ja mulla on vahvat mielipiteet. En tiiä kyllä että miten toi mun ikä nyt liitty tähänkin asiaan, mutta jaa-a.. :D Ehkä siihen vanhemmuuteen kasvaa sen raskauden myötä ja ensimmäisinä kuukausina.

Mutta mun mielestä ja varmasti monen muunkin, on todella törkeän näköistä jos näkee raskaana olevan naisen polttamassa, kalja kädessä tai vetämässä muita aineita. Pari kertaa oon kassajonossa ollessani nähnyt kun raskaana ollut nainen on ostanut tupakkaa tai alkoholia, joo enhän mä tiedä että menikö ne sille, mutta kuitenkin itsehän en edes ostaisi niitä raskaana ollessani. Ja sekin että jos sä olet päättänyt pitää sen lapsen niin älä hitto vie kittaa sitä kaljaa ja polta tupakkaa, ja pilaa lapsesi elämää. Jos sellaista elämää haluaa viettää niin silloin voisi tehdä sen abortin. Luulisi kuitenkin että kun olet itsesi kerran raskaaksi hommannut niin aikuistuisit ja ajattelisit lastasikin. Eikä mitään sellaista ajattelua että sehän on vielä niin pieni eikä näytä edes ihmiseltä niin voin mä tässä nyt pari kaljaa ottaa. Ei et voi. Sekin että kävelet tuolla vaunujen kanssa ja poltat samalla tupakkaa on aika törkeän näköistä. Mutta jokainen tyylillään.

Mun mielestä sekin että oot just saanut lapsen ja lähdet bilettämään ja jätät pari viikkoisen lapsen isän tai jonkun muun hoitoon on mun mielestä väärin. Okei kiva joo saat omaa aikaa ja isä saa viettää laatu aikaa lapsensa kanssa kahdestaan, mutta silti itse en voisi jättää pari viikkoista lasta kotiin jonkun muun kanssa ja lähteä bilettämään. Mullahan on siitä vastuu oonhan sen lapsen äiti. Ja itse ainakin haluisin viettää mun lapsen kanssa niin paljon aikaa vaan kun mahdollista. Ja kuten jo aikasemmin oon tännekkin tainnut kirjotella voisin kuvitella olevani kotiäiti. Enkä ymmärrä sitäkään miten niin monet kammuksuu kotiäiti ajatusta, musta se on ainakin hienoa! Joo totta kai äitikin tarvitsee omaa aikaa, mutta onhan sekin ymmärrettävä että sulla on kuitenkin 18- vuoden ajan lapsestasi vastuu ja jos sitä vastuuta ei ole valmis ottamaan niin ei mun mielestä ole valmis äidiksi. Ja voihan sitä vaikka lapsen mennessä nukkumaan niin ottaa sitä aikaa tunnin pari itselleen. Tai pyytää vaikka lapsen isää menemään pitkälle kävelylle lapsen kanssa ja valloittaa asunto siksi aikaa.

Ja mun mielestä myös kummien valinta on yksi tärkeimmistä asioista. Itse ainakin haluaisin että lapsellani olisi sellaiset kummit jotka olisi osana hänen elämää ja pitäisi yhteyttä itsekkin. Ja suuri plussa olisi se jos kummit asuisi lähellä ja tekisivät kummilapsensa kanssa erillaisia reissuja. Kummienkin pitää olla valmiina ottamaan vastuuta, heille kerrotaan asioita joita ehkä ei vanhemmille osaa/uskalla kertoa ja olla lapsen tukena vaikeina aikoina. Ainakin itse haluisin olla kummilapseni kanssa mahdollisimman paljon tekemisissä. Välillä kuulee sellassiakin juttuja että joku ei ole ollut kummilapsensa kanssa tekemisissä vuoteen koska ei vaan viitsi/jaksa, tai että joku muu ostaa lahjat etkä edes tiedä mitä paketissa on. Mun mielestä aika noloa ja silloin on ollut ihan turhaa edes suostua kummiksi. Itse ainakaan en antaisi kenenkään ostaa mun puolesta lahjoja kummilapselleni, ehdotuksia toki ottaisin vastaan.

Okei, jos joku äiti nyt eksyy lukemaan tätä niin varmasti osalla alkaa kiehumaan, eihän toi voi mitään tietää kun eihän sillä ole edes lapsia, mutta hei nää on vaan mun mielipiteitä. :D

Nää kaks vikaa kuvaa, varsinkin tää viimenen oli vaan niin sulosia että oli pakko laittaa :) Toi viimenen kuva saa kyllä hymyn huulille. :)

Mitä mieltä te olette ja herättikö nää mun mielipiteet teissä jotakin mielipiteitä?

Minun paras ystävä A

Tuli vaan tämmönen päähänpisto,että nyt täytyy kirjoittaa tämä! En viitsi mainita nimeä tässä, kun en lupaakaan saanut. Ja kyllä hän varmasti tästä itsensä tunnistaa. :)

Elikkä ensinnäkin mikäs meitä yhdistää? No ollaan jotain kaukaista sukua isiemme puolelta, en nyt tarkkaan muista mitä, mutta jotain kuitenkin. Tiesin kyllä henkilön jo päiväkodissa, mutta silloin molemmilla oli omat piirit. :D Ala-asteella oltiin rinnakkaisluokilla ja taidettiin muutamilla samoilla syntymäpäivillä käydä.  Ylä-asteella tutustuttiin paremmin ja silloin ajattelin ja ajattelen edelleen että osasi kyllä toveri tulla oikeaan aikaan mun elämään. Ollaan niin samanlaisia, mutta kuitenkin niin erillaisia.

Riitoja meillä ei pahemmin ole edes ollut, muutamia väärinkäsityksiä joistakin asioista tai pientä sanaharkkaa. Mutta ei sen pahempaa. :) Joskus ylä- aste aikoina vai olikohan se amis aikoina kun meillä oli joku viikko että pidettiin mykkäkoulua ja kumpikaan ei voinut myöntää olevansa väärässä ja pyytää anteeksi, niin itkin monta päivää ja luin viimeistä viestiä minkä A mulle laitto koska pelkäsin että olin mokannut ja menettänyt yhden tärkeimmän ihmisen mun elämästä. Kirjotin monta viestiäkin mutten koskaan lähettänyt niitä, mutta onneks A aina laittoi viestiä ja saatiin asiat sovittua. Itse asiassa meidän "riidat" on ollut aika tyhmistä asioista. :D

Ollaan aina voitu puhua aikalailla kaikesta toisillemme, tosin mulla ainakin oli ylä- aste ajoista muutama asia joita en vaan osannut pukea sanoiksi kellekkään,vaikka kuinka yritin monta kertaa. Mutta nyt sekin on täältä blogista saatu selville. :) On kevyt olo, kun ei tarvitse kantaa taakkaa yksin. :)

Tän naisen kanssa on todella harvoin tylsiä hetkiä tai edes hiljaista! Voidaan jo ymmärtää katseista mitä toinen ajattelee. Saadaan aina niin mahtavia päähänpistoja kuten extempore road tripit puolen tunnin varotusajalla. :D Ne kaikki on ollu niin mahtavia reissuja ja ei oo varmaa tullu naurettuakaan pitkään aikaan niin paljon kun niillä reissuilla! :D Tän naisen kanssa aika lentää kuin siivillä, saatetaan istua neljä tuntia kahvilla, eikä edes tajuta ajankulua. Oon myös tutustunut muutamaan uuteen mukavaan ihmiseen tän naisen kautta joihin en olisi uskonut tutustuvani ilman.

Jos mulla on huono päivä, niin tää tietää kyllä mistä naruista vetää että saa mut hymyilemään. Ja saan purkaa huoleni ihan rauhassa eikä A säikähdä jos alankin yht' äkkiä itkemään, se on jo niin tottunut siihen että mä rääyn koko ajan. : D Hyvä esimerkki on se kun vuosi sitten mentiin Turkuun viettämään vappua ja pappa oli meillä, loppu illasta mulla meni hermo kun porukka vaan tappeli koko ajan ja mä aloin itkemään, niin tää mahtava nainen ajo miespuoliset ulos kämpästä ja jäi itse lohduttamaan mua. A ymmärsi heti mistä mun paha olo johtui ja sai mut taas nauramaan ja paremmalle mielelle.

Muistan kuin eilisen ne meidän monet ylä-aste aikaset reissut. Pitkin metsiä mentiin ja huippu hauskaa oli! :D

A:n porukatkin on huippuja, tollasset perhesuhteet mäkin haluan, kerrotaan asioita toisille. Tunsin oloni heti kotoisaksi kun ensimmäisen kerran tapasin A:n porukat.

Niin monet yöt ollaan valvottu yhdessä, niin monta tuntia ollaan puhuttu puhelimessa, niin monta kertaa ollaan yhdessä nolattu itsemme, niin monta tuntia ollaan naurettu yhdessä ja niin paljon ollaan koettu yhdessä ja toivottavasti koetaan paljon lisääkin! <3

En olisi voinut toivoa parempaa ystävää, vaikkei kaikki olekkaan sitä mieltä. Aina kun jompi kumpi meistä on eri paikkakunnalla soittelemme ja viestittelemme monta kertaa päivässä ihan vaan infotaksemme kuinka pahaa ruokaa syömme tai kuinka kuuma on. :D 

Meillä on asioista kuitenkin erillaisia mielipiteitä mikä on musta hyvä, koska olis aika tympeetä keskustella asioista sellaisen ihmisen kanssa joka on kaikesta samaa mieltä. Me saadaan kunnon keskustelut aikaiseksi.:) Meillä on aika erillainen musiikki- ja miesmakukin, mutta juuri niistä me saadaan väittelyt ja keskustelut aikaiseksi. 

En voisi kuvitellakkaan elämää ilman A:ta. Siinä on yksi liian tärkeä ihminen menetettäväksi.<3

Toivottavasti muillakin on tälläinen ystävä kuin mulla. :) Oon kerrankin ollut onnekas. Te voisitte kertoa vähän teidän ystävyyssuhteista? :)

10 asiaa joita vihaan ja joista pidän..

Hirveästi tekisi mieli kirjoiteilla tänne kaikkea kivaa ja vähemmän kivaa, mutten keksi aiheita, joten nyt kommentoikaa ja ehdottakaa aiheita! :) Mutta ajattelin nyt tehä tällässen 10 asiaa postauksen mitä monissa blogeissa on jo nähty. :)

10 asiaa joita inhoan:

1. aikaiset herätykset, en tiedä ketään joka niistä tykkäisi. En vaan saa itseäni ikinä ajoissa sängystä ylös, sen takiakin yövuorot on just mun juttu. :D

2. hyttyset,hämähäkit ja kaikki ötökät, ei sitä ininää ja niitä puremia kestä kukaan!

3. lihapiirakka, tälle nauretaan paljon, mutta se haju kuvottaa mua, en ymmärrä miten joku voi sellasta syödä, yök!

4. nakki- ja makkarakeitto, hyi sekin haisee kamalalle, ja kuvittelen että ne makkarat/nakit imee sitä nestettä, en vaan voi syödä sitä. :D

5. oksentaminen, en kyllä tiiä yhtäkään ihmistä joka siitä pitäisi, kun oksennan ni mua alkaa oksettaa lisää ku nään sen oksennuksen : D hyi! : D ja sen hajukin on jo kamala! : D

6. kananmunan haju, sekin on jotain tosi kuvottavaa, siis paistettuna tai keitettynä, ei raaka muna haise ainakaan mun mielestä : D mun mielestä kananmuna haisee ihan pierulle : DD

7. netin katkeaminen, varsinkin jos sulla on joku tärkeä asia kesken!

8.  rahattomuus, aina tulee niitä ideoita mitä ois mahtavaa tehdä  kun ei oo rahaa, mutta kun on rahaa ei ole aikaa tai intoa :D

9. valittaminen, joo valitan itsekkin, mutta yritän vähentää sitä ja tiedostan sen että se kuulostaa erittäin tyhmälle ja ärsyttävälle! : D

10. epäluotettavat ihmiset, ne vaan on perseestä, näin suoraan sanottuna. Ärsyttää jos kertoo luottamuksella jonkun asian ja sitten sitä levitellään pitkin kyliä.

10 asiaa joista pidän:

1. luotettavat ystävät, joille voit kertoa huolet ja tiedät ettei ne liiku kenenkään muun korviin, harmi vain että näitä ei kovin montaa ole!

2. BONES! se sarja siis, oon nyt ihan koukussa ja katon sitä melkeen aina kun oon koneella :D

3. Autolla ajaminen, oon tykänny siitä asti kun kortin oon saanu, se on vaan niin kivaa hyvässä seurassa. Välillä tulee itekkin ajeltua pitempää reittiä kotiin vaan sen takia kun se on kivaa! :D

4. kirjoittaminen, oon aina osannu kertoa tunteeni paremmin kirjottamalla kun puhumalla :D kirjottaminen on vaan helpompaa. : D sitten kun se fiilis tulee niin sillon tulee kanssa sitä tekstiä : D

5. suklaa. tuskin tarvitsee hirveesti perustella? : D

6. musiikki, en vaan voisi kuvitella elämää ilman musiikkia, se on auttanu mua monessa asiassa eteen päin.

7. syvällisten puhuminen, se on kivaa oikeassa seurassa. :D

8. hajuvedet, niitä ei voi olla liikaa! :D Melkein joka kauppareissulla tarttuu mukaan uusi :D

9. lapset, oon ollu tosi pienestä asti lapsirakas ja haluaisin joskus "suurperheen" ja näkisin itteni ihan hyvin kotiäitinä :D

10. pitkään nukkuminen, se ettei sulla ole kiire mihinkään ja voit koko päivän pyöriä sängyssä ilman huolen häivää on huippua! : D

Kuvittelin että tää olisi tosi helppo ja nopea tehdä, muttei sitten ollutkaan. Tosiaan kello on kuusi aamulla ja teen tätä postausta koska heräsin eilen klo. 16 enkä ole sen jälkeen nukkunut, mutta nyt kaikki nukkuu ja mulla on tylsää. :D Tänään pitäisi taas mennä töihin, joten pitäisi kohta puoliin alkaa nukkumaan.

Nyt hei niitä ideoita tulemaan, jotta pääsen useammin kirjoittelemaan kun en nyt itse keksi mitään! :D

Ystävä vai kaveri

Puri blogikärpänen, joten nyt tulee tekstiä tekstin perään. ;)

Minkälainen on ystävä? Mikä ero on kaverilla ja ystävällä? Ketä voi pitää ystävänä? Näitä kysymyksiä kuulee todella usein. Mun mielestä ystävä on luotettava, rehellinen ja kertoo omia kuulumisiaan ilman että niitä täytyy udella. Ja pitää suhun yhteyttä. Ystävillä voi olla tietysti jotain pieniä salaisuuksia, mutta mun mielestä on ainakin kivaa että ystävät tietää susta kaiken. Mun mielestä ystävä ja kaveri eroaa siinä mielessä että kaverin kanssa hengaillaan sillon tällön, mutta ei välttämättä kerrota niitä mehukkaimpia juttuja. Ystäville taas kerrotaan ne mehukkaat juorut vaikka keskellä yötä. Ystäväksi voin kutsua sellaista ihmistä joka pitää suhun yhteyttä. Jota kiinnostaa sun asiat, jonka kanssa voit olla oma itsesi. Mä ainakin pidän ystävinä sellaisia henkilöitä joita pidän luotettavana, jotka saa mut nauramaan, tietää mun vahvuudet ja heikkoudet, pitää mun puolia, joille pystyn avautumaan melkein asiasta kuin asiasta ja kuuntelee sun ongelmiasi. Ja totta kai ainakin mun ystävillä pitää olla omia mielipiteitä ja keskustelutaitoa, koska mä en voi sietää niitä ihmisiä jotka tekee niinkuin muutkin ja ei omista omia mielipiteitä. Ja se että ei osaa käyttää sitä suuta mikä sulle on luotu on kanssa yksi ärsyttävimmistä piirteistä. Näitä ihmisiä onkin todella harvassa. Kavereita kyllä on paljonkin mutta ystäviä ei ole kuin ihan pari.

Välillä tulee mietittyä että kuin moni pitää mua oikeasti ystävänään. Aina tulee luultua että ollaan ystäviä, mutta sitten joutuukin pettymään. Eipähän muhun oikeastaan pidä aktiivisesti yhteyttä kuin ihan pari ihmistä. Huomaa sen jo siinä kun jää kahdestaan ihmisten kanssa että tuleeko sitä juttua vai ei. On se aika tuskallista kun ympärillä olevaa jännitettä voisi tökkiä haarukalla. Joskus miettii että onko sitä vaan säälistä joidenkin ihmisten seurassa. Kuitenkin kun omassa nuoruudessa on ollut kaiken näköstä, että sääliikö sitä vaan ihmisiä eikä raaski jättää heitä yksin, ("ei sillä nyt muitakaan ole, eikä viitti sitä yksinkään jättää")  vai mikä siinä on että pitää hengailla sellaisten ihmisten kanssa jotka ei edes pidä suhun yhteyttä. Eipä sitä itsekkään huvita pitää yhteyttä ihmisiin jotka ei ole kiinnostuneita sun elämästä. Se että unohtaa jo ihmisen olemassa olon on aika paha juttu. Eikä edes huvita kertoa niitä synkimpiä salaisuuksia tälläisille ihmisille koska yleensä heiltä ei saa takaisin päin mitään. Joko he eivät kommentoi asiaa mitenkään tai alkavat pätemään. Jos kerron jonkun mehukkaan jutun itsestäni niin odotan kyllä että toinenkin kertoisi jotain eikä mumisisi vain jotain.

Positiivinen ajattelu

Hirveä kuumotus päästä kirjottamaan tänne jotain ja vihdoin keksin aiheen! Nimittäin posiitivinen ajatteleminen ja valittaminen. Okei tunnustan valitan itsekkin ja varmasti jokainen, mutta se ainainen valittaminen, kun mikään ei koskaan ole hyvin eikä asioista voi puhua on erittäin ärsyttävää. Välillä voisi ajatella asioiden valoisia puolia esim. jos valkoiset sukat värjääntyy pesukoneessa punasiksi, voisi ajatella että  "jes ne valkoset sukat olikin tylsät, eikä nää edes ole pahat." Ja sitä paitsi kuka katsoo toisten sukkia :D

 Se että valitat aina kaikesta käy varmasti kaikkien hermoille. Itsekkin valitin tonne helmikuuhun asti paljon enemmän, mutta jotenkin se valittaminen väheni. Tajusin että valittamiseen kuluu turhaa energiaa ja se stressaa todella paljon. Ja kun ajattelee positiivisesti on paljon onnellisempi. Oon yrittänyt löytää jokaisesta asiasta myös jotain hyvää. Ja tulee myös mietittyä että miksi me täällä Suomessa missä meillä on kaikki suht hyvin valitetaan esimerkiksi että terveydenhuolto on huonoa, tai ruokaa ei ole tarpeeksi. Aika kliseeltä kuulostaa, mutta ajatelkaa niitä maita missä ei ole välttämättä koko terveydenhuoltoa tai edes puhdasta vettä!  Miten me voidaan valittaa, jos meillä on kuitenkin asiat hyvin! Ja meillä on mahdollisuus myös ilmaiseen kouluun! Joissakin maissa voi olla ettei perheessä ole välttämättä yhtään koulutettua ihmistä ja he tekevät kirjaimellisesti orjatyötä. Ja en ymmärrä miksi tietyistä asioista pitää valittaa aina, jos niiden eteen ei ole valmis mitään tekemään niin älä valita! :) Okei sorrun itsekkin tähän välillä, mutta sitä jälkeen päin tajuaa että aika tyhmää valittaa jos en tee asialle mitään. Tiedän lähipiiristäni yhden ihmisen joka valittaa aivan kaikesta, eikä ole edes valmis ottamaan vastuuta vaan laittaa kaikki muiden syyksi. Joillekkin vastuunottaminenkin tuntuu olevan todella haastavaa. Mitä muuta me valittamisella saadaan aikaan kuin keskustelua.  Koittakaapa joskus kun meinaatte alkaa valittamaan niin miettiä asioita positiiviseltakin kannalta. 

Todella rasittavaa on myös se että valitetaan jonkun toiminnasta muille, mutta ei voi kyseiselle ihmiselle sanoa päin naamaa että hei mua häiritsee kun sä teet näin. Ei siitä mitään tappelua tarvitse nostaa, asioista voi keskustella asiallisestikkin. Joo itse oon sortunut tähänkin, mutta nykyään oon alkanut sanomaan asioita suoraan tai edes vihjailemaan asiallisesti. Mutta kun sanoo asioista suoraan kannattaa vähän miettiä minkälaisia sammakoita sieltä suustaan päästää. Asiat voi sanoa ihan asiallisestikkin.

Haluaisinkin että mieitit nyt kuinka paljon sun päivästäsi kuluu valittamiseen? Mitä kaikkea olisit voinut saada aikaiseksi jos et olisi valittanut. Kuinka paljon kivempaa olisi jos ajattelisit positiivisesti niitä punaisia sukkia, etkä itke niiden perään viikkoja. 

Ja antakaa anteeksi jos teksti on epäselvää, mutta oon aamulla 6h sitten päässyt töistä enkä oo vielä nukkunut joten en käy ihan täysillä. : D

Vinkkinä kaikille: kokeilkaa edes positiivista ajattelua! 

Sekasotku

Pitkästä aikaa taas täällä! Syy tähän pitkään hiljaisuuteen on se että meillä on netti temppuillu jo pitemmän aikaa ja eilen sain netin toimimaan jotenkin kaverin neuvoilla. :) Tosiaan nyt on kesäloma alkanut, mutta eihän mulla mitään lomaa ole kun  koko kesän oon töissä, teen tosiaan pelkkää yövuoroa koko kesän. Ihan omasta toiveesta, koska on helpompaa kun on vaan yhtä vuoroa ni säilyy jonkun näkönen rytmi ja oon muutenkin aika yöeläin niin itelle ehkä helpompi tehä yövuoroja. Ainut miinus noissa öissä on se että oon huomannu et ekan vapaan nukun vaan ja jos en saa nukuttua oon tosi kiukkunen, no oon kyllä muutenkin ihan sama mitä vuoroa tekee ja jos en saa nukuttua.. :D Jotenkin on kanssa niskat ollu tosi jumissa yövuorojen jäliltä. Sitten kans toi syöminen jää yövuorojen aikaan tosi vähille, tulee syötyä kerran tai kaks päivässä. Jotenkin ei vaan oo nälkä ja sitten kun töistä pääsee niin tulee lähinnä nukuttua. Kyllä sen sitten huomaa kun verensokerit alkaa liian alas laskemaan. :D Kävin tossa toukokuun vikalla viikolla suorittamassa sen EA2 kortin koulussa. Kerrattiin ykköskurssin oppeja mm. elvytystä ja tehtiin erillaisia testejä. Oli ihan kiva viikko. :) Syksyllä sitten uuteen kouluun ja enää vuosi jälellä niin voin sanoa olevani virallisesti lähihoitaja, hullua!

Mä oon nyt jäänyt ihan koukkuun, nimittäin sarjaan nimeltä Bones! Reilu kuukaus sitten tilasin ensimmäiset 4 kautta, koska halvalla sain. Olin katellu sarjaa telkkarista ja se oli sillon ihan ok. Mutta nyt oon ihan koukussa ,en malta edes nukkua ku koko ajan tekis mieli kattoa Bonesia! Hain eilen postista tilaamani 5-7 kaudet ja oon nyt kattonu vitoskautta pari levyä. Bonesia on siis 8. kautta eli multa puuttuu enää se vika kausi, mitä Suomessa ei ookkaan vielä nähty. En malta odottaa että pääsen seiska kautta katsomaan! Tilasin myös lisää Criminal Minds kausia. Nyt niitäki on 1-6 kaudet ja heräteostoksena Kova Laki 1. boksi. Miten niin tykkään rikossarjoista?! : D Tykkään kattoa paljon mielummin noita bokseja kun leffoja. Enkä edes tiedä että miksi. :D

Onko kellään mitään vinkkejä miten sais hyttyset pidettyä kaukana. Ei tunnu noi myrkyt ja noi perusjutut tunnu oikeen tehoovan. Mitkä keinot ootte havainnu hyviksi? Mulla on parhaillaan yhen illan jäliltä ollu 35 puremaa pelkästään vasemmassa jalassa polvesta alas päin. :) Ei hirveen kiva. :)

Nii ja hei! Oon saanut uuden lukijan! Huippua! :) Nous hymy korviin kun huomasin että hitsi mullahan on nyt kaksi lukijaa! Se kaksikin tuntuu tosi paljolta, koska en oo mainostanu mun blogia pahemmin. :)

 Ja hei, kertokaa jotain ideoita mistä haluaisitte että kirjotan. Noita mielipide juttuja on tosi kiva kirjotella, mutta nyt mun pää lyö niin tyhjää etten keksi yhtäkään aihetta. : D

Tässä kuussa ois parin viikon päästä tulossa veljen rippijuhlat, vikat rippijuhlat tässä perheessä. Kävi vaan vähän hassusti, kun töistä kyseltiin oisko vapaapäivä toiveita seuraavaan listaan niin en muistanu mainita tota juhlapäivää, joten teen 2 yövuoroa ennen juhlia ja 2 vuoroa vielä juhlien jälkeenkin. No meneehän se näinkin. Naurattaa silti että miten voi unohtaa veljensä rippijuhlat ja kun niistä on kuitenkin varmaan viimeset kaks kuukautta puhunut. : D No sattuuhan näitä. Täytyy silti katsella että oisko mitenkään mahdollista saada jotain vuoroa vaihettua, kun kuitenkin pitäis tehä ennen niitä juhliakin kaiken näköstä.

Juhannuskin tekee tuloaan ja saa nähdä mitä siinä keksii vai keksiikö mitään. Ei juhannus oo mun mielestä ikinä ollut mikään juhlimisen arvonen juttu, en mä vaan ymmärrä että miks sitä pitää juhlia : D Eipä sitä edes meidän perheessä ole ikinä erikoisemmin vietettykkään. Ollaan vaan käyty sedän tai tädin mökillä kattomassa kokkoa ja syömässä. Siinä se sitten onkin ollut. Onhan mua pyydetty mm. Kalajoelle mutta en nyt tiedä onko sinne ainakaan järkeä lähteä kun noi vuorot menee vähän tyhmästi noin pitkää reissua ajatellen vaikka olishan se kiva sinnekkin taas mennä. :) Ehkä vaan pesen kotona saunaa niinkun pari vuotta sitten kun sato kaatamalla vettä, kaikki muut oli jossain ryyppäämässä ja minä pesen saunaa. : D

Mun on muuten pakko ostaa Erinin uusi levy koska nää uudet biisit on ihan huippuja! Enkä malta odottaa millon Jesse tekee uutta musiikkia! :D Oon alkanut kuuntelemaan tosi paljon suomalaista musiikkia. Jotenkin se kolahtaa enenmmän. Ainiin oltiin kavereiden kanssa tossa kuun alussa kattomassa JVG:tä, en kyllä tykänny, mutta mikäs siinä kuskina ollessa. : D

Ehkä parhaat suomalaiset artistit tällä hetkellä! : D

JA HEI KOMMENTOIKAA!