Koulutuksella on nyky maailmassa aika iso rooli. Mulle on kanssa ollut todella tärkeää saada ammatti josta pidän ja työlistymismahdollisuus on suht hyvä. Palkalla ei ole oikeastaan ikinä ole ollut mulle niin suurta merkitystä kuin se että viihdyn työssäni. Mua harmittaa tosi paljon se että en ylä-asteella keskittynyt opintoihin niin hyvin kuin olisin voinut, jätin lukematta kokeisiin yms. Edelleenkään en osaa ajoissa lukea tentteihin, vaan se lukeminen jää aina viimeselle illalle. Välillä tosin saatan innostua pänttäämään ihan kunnolla, varsinkin jos aihe on mielenkiintoinen.
Mua harmittaa hirveästi kuulla juttuja kuinka joku jää luokalleen, no eihän sille mitään voi jos esim. kyse on pahasta oppimisvaikeudesta tai että on kolarin takia joutunut olemaan koulusta niin paljon pois että ei pääse luokaltaan. Mutta se että sä tahallaan pilaat sun tulevaisuuden, on todella tyhmää. Peruskoulun opinnot vaikuttaa kuitenkin paljon siihen mihin pääset opiskelujasi jatkamaan ja mihin ammattiin päädyt. Kyllähän niitäkin arvosanoja on mahdollisuus korottaa, mutta miksei voi kerralla tehdä kunnolla? Ammattikoulussa sun opintoja seurataan koko ajan tosi tarkasti, kuitenkin heidän pitää ilmoittaa Kelaan miten opinnot sujuu jotta he tietävät miten maksaa tukia yms. Jo pienistä poissaoloista joudutaan keskustelemaan koulutuspäälikön kanssa tai vähintään ryhmänohjaajan kanssa. Kysellään kiinnostaako ala enää, mistä poissaolot johtuu, miten niitä voisi ehkäistä.
Itse oon ainakin tosi ylpeä itsestäni että kohta kuusi vuotta peruskoulun jälkeen mulla on kohta kaksi ammattia. Kaikilla ei mene yhtä hyvin, tiedän muutamia saman ikäisiä joilla ei ole vielä yhtään ammattia. Silti olisin voinut panostaa enemmän opiskeluun. Ja toivon että pystyn viimeisen vuoden aikana siihen, kuitenkin kun on erikoistumisvuosi ja käydään asioita jotka mua oikeasti kiinnostaa. En kyllä voisi omalle kohdalle ajatella sitä että mulla ei nyt olisi vielä yhtään ammattia tai työpaikkaa. Harkitsin kyllä ylä-asteen jälkeen välivuoden pitämistä, mutta onneksi en pitänyt. Onneksi jatkoin suoraan opiskeluja, välivuoden jälkeen tuskin olisi hirveästi kiinnostanut koulussa istua.
Kokkipuolen käyminen oli kyllä sinäänsä hyvä idea, opin syömään sellaisia ruokia joita en aikaisemmin voinut sietää, opin laittamaan jotenkin ruokaa, opin yhdistelemään sellaisia asioita joita en muuten olisi tajunnut ja tapasin mahtavia tyyppejä! Pitäisi kyllä saada joskus porukka kasaan ja nähdä koko porukalla kun työssäoppimisen jälkeen missasin viime näkemisen. :( Ja tietenkin kokkipuolen harjoittelujen kautta mulle avautu työpaikka. Ensin se oli semmosta teen tätä nyt kun ei muutakaan ole, mutta nykyään viihdyn työssäni, mulla on loistavat työkaverit ja vakio asiakkaat on mukavia. :) Oonhan mä kuitenkin ollut tuolla jo 2011 vuoden pääsisäisestä asti, okei olin välissä pari kuukautta pois, mutta kuitenkin. :) Ja oon kyllä todennut että nää yövuorot on mulle se paras vuoro. En oo yhtä väsynyt mitä olisin jos tekisin kaikkia vuoroja sekaisin. Ja mua harmittaa etten pysty tekemään heinäkuuta pidemmälle yötä. Enää reilu kuukausi aikaa, sitten on palattava taas päivä vuoroihin. :( Mun mielestä on mukavaa kun kahvilavastaava aina kun ollaan samassa työvuorossa tai kun nähdään kertoo kuinka palveluhenkinen olen ja haluaa aina pitää mut kassalla sen takia, ja mua on mukavaa kuunnella kun osaan keskustella asiakkaiden kanssa jos he alkavat juttelemaan jostain. Nyt kun olin juhannuksena töissä moni asiakas nauroi että ompa meidät koulutettu hyvin ja että ei ole yhtä mukaviin asiakaspalvelijoihin vielä törmännyt, sillä kun asiakas oli lähdössä huikkasin vielä perään että "hyvää juhannusta ja turvallista matkaa." :D On se mukavaa saada positiivista palautetta asiakkailta. :)
Lähihoitaja puoli on taas tuntunut heti oikealta, varsinkin päiväkoti harjoittelun jälkeen. :) Oon aina halunnut työn jossa pääsee ihmisten kanssa tekemisiin ja tää on just semmosta unelmaduunia! Pääsee lähelle ihmisiä. Ainut yllätys vaan oli että lähihoitajilla on hirmu paljon paperitöitä. Kaikesta pitää täyttää jonkun näkönen paperi. Oon todella paljon kuullut että sovin hoitajan työhön hyvin koska olen rauhallinen ja saan omalla rauhallisuudella rauhoitettua asiakkaan. Kaikista harjoittelupaikoista olen kuullut etteivät he voisi kuvitella minua vihaisena. :D Ainut ongelma mulla on vaan lähihoitaja puolella ollut toi lääkepuoli, oon sen suhteen aika epävarma, ja toisaalta ihan ymmärrettävää opiskelijalta ja kokemushan siinä auttaa. Jos on täytynyt pistää insuliinia varmistan aina joltakin työntekjältä että olenhan nyt pistämässä oikean kokoista annosta ja selaan vielä vihkoa paljon on pistetty muina päivinä. Insuliinin pistäminen nyt on suht helppoa, ensimmäiset kerrat uuden asiakkaan kanssa vaan jännittää. Muistan ne ensimmäiset kerrat kun piti pistää kun ihan kädet tärisi ja ajattelin ettei tästä mitään tule. :D Toisaalta en malta odottaa että pääseen päiväkotiin töihin, mutta silti on haikeaa jättää nykyinen työpaikka joskus taakseen. Sen jälkeen kun aloitin hoitopuolen olen huomannut itsestä sen että tarkkailen todella paljon ihmisiä, heidän kävelyä jne. Ja jos näen jonkun pyörätuolissa tai keppien kanssa pohdin vaihtoehtoja joista hän olisi ne voinut saada. Suosittelen hoitoalaa kaikille joita vähänkin kiinnostaa ihmisten kanssa työskentely, toki sitä aluksi on vähän arka, mutta jos tykkää ihmisten auttamisesta niin tää on ihan oikea työ! :) Ja mun mielestä on ollut iso kunnia olla työskentelemässä veteraanien parissa! Vihdoin minä olen pystynyt tekemään heitä varten jotain.
Mua on huvittanut aika paljon lähipäivinä se että meiän suvussa alkaa nyt olemaan aika paljon hoitoalan työntekijöitä. Mun sisko ja yks serkku on hoitoalalla, ja minä ja toinen serkku luetaan hoitoalaa. Kaikki naispuoliset serkukset on melkein hoitoalalla. :D Kun tätä mietin alko mulla kummitelemaan mielessä ne papin sanat papan hautajaisissa. " Isänne opetti lapsenlapsille empatiaa, toisten hyväksymistä ja auttamista." Mun mielestä se oli kauniisti sanottu ja piti kyllä paikkaansa. Pappa opetti meille että ihmiset pitää hyväksyä sellaisena kuin ovat ja jos apua tarvitaan niin sitä annetaan. :)
Tästä seuraavasti viikosta on tulossa hirmu kiireinen, viikon päästä on veljen rippijuhlat ja sitä ennen mulla on vain kaksi vapaapäivää ja pitäisi siivota ja kaikkea muuta. Tänään on kyllä jo alotettava siivoamista ja yritettävä pitää tää mun huone siistinä viikon ajan, aika haastavaa kyllä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti