Itse ajattelin pitkään että tulen itse hankkimaan lapsia vasta kun on vakituinen työ, oma asunto, ikää siinä 25-30v. ja avoliitossa vähintään. Mutta nyt oon muuttanut mielipidettäni, ainakin mulle ois pääasia että koulut olisi käyty loppuun. Eikä kannata suunnitella liikaa ettei joudu pettymään. Itse en teiniäitejä ymmärrä, mutta toki hekin voivat olla hyviä äitejä. Mutta kuitenkin mun mielestä vasta kun oot ylittänyt täysi-ikäisyyden voit hankkia lapsen jos siltä tuntuu. :D
Oon muultamilta tutuilta kuullut kokemuksia abortista ja itsehän olen sitä vastaan. Hyväksyn sen vain silloin jos on joutunut raiskatuksi ja tullut siitä raskaaksi, itse tuskin siinä tilanteessa sitä lasta pystyisin pitämään. Pitkään olen pohtinut sitäkin että jos olisi havaittavissa todella paha kehitysvamma tai että raaja puuttuu, hyväksyisinkö abortin tässä tilanteessa, toisaalta kyllä toisaalta en. Ihmisiähän hekin on keneltä sattuu nyt raaja puuttumaan, mutta niin on kyllä raiskauksestakin alkunsa saanut. Mutta toisaalta en uskoisi että pystyisin katsomaan kun oma lapsi olisi ns. kehonsa vanki.
Oon kanssa miettinyt sitä että voiko lasten hankkimiseen oikeasti olla ikinä valmis. Sekin on vähän kakspiippunen juttu. Tosin oon kyllä aika monelta taholta kuullut että oon muumimamma ja mut vois kuvitella jo nyt hyvin äitinä. Moni arvaa mun iänkin ihan yläkanttiin, oon kuulemma tosi kypsä ikäisekseni ja mulla on vahvat mielipiteet. En tiiä kyllä että miten toi mun ikä nyt liitty tähänkin asiaan, mutta jaa-a.. :D Ehkä siihen vanhemmuuteen kasvaa sen raskauden myötä ja ensimmäisinä kuukausina.
Mutta mun mielestä ja varmasti monen muunkin, on todella törkeän näköistä jos näkee raskaana olevan naisen polttamassa, kalja kädessä tai vetämässä muita aineita. Pari kertaa oon kassajonossa ollessani nähnyt kun raskaana ollut nainen on ostanut tupakkaa tai alkoholia, joo enhän mä tiedä että menikö ne sille, mutta kuitenkin itsehän en edes ostaisi niitä raskaana ollessani. Ja sekin että jos sä olet päättänyt pitää sen lapsen niin älä hitto vie kittaa sitä kaljaa ja polta tupakkaa, ja pilaa lapsesi elämää. Jos sellaista elämää haluaa viettää niin silloin voisi tehdä sen abortin. Luulisi kuitenkin että kun olet itsesi kerran raskaaksi hommannut niin aikuistuisit ja ajattelisit lastasikin. Eikä mitään sellaista ajattelua että sehän on vielä niin pieni eikä näytä edes ihmiseltä niin voin mä tässä nyt pari kaljaa ottaa. Ei et voi. Sekin että kävelet tuolla vaunujen kanssa ja poltat samalla tupakkaa on aika törkeän näköistä. Mutta jokainen tyylillään.
Mun mielestä sekin että oot just saanut lapsen ja lähdet bilettämään ja jätät pari viikkoisen lapsen isän tai jonkun muun hoitoon on mun mielestä väärin. Okei kiva joo saat omaa aikaa ja isä saa viettää laatu aikaa lapsensa kanssa kahdestaan, mutta silti itse en voisi jättää pari viikkoista lasta kotiin jonkun muun kanssa ja lähteä bilettämään. Mullahan on siitä vastuu oonhan sen lapsen äiti. Ja itse ainakin haluisin viettää mun lapsen kanssa niin paljon aikaa vaan kun mahdollista. Ja kuten jo aikasemmin oon tännekkin tainnut kirjotella voisin kuvitella olevani kotiäiti. Enkä ymmärrä sitäkään miten niin monet kammuksuu kotiäiti ajatusta, musta se on ainakin hienoa! Joo totta kai äitikin tarvitsee omaa aikaa, mutta onhan sekin ymmärrettävä että sulla on kuitenkin 18- vuoden ajan lapsestasi vastuu ja jos sitä vastuuta ei ole valmis ottamaan niin ei mun mielestä ole valmis äidiksi. Ja voihan sitä vaikka lapsen mennessä nukkumaan niin ottaa sitä aikaa tunnin pari itselleen. Tai pyytää vaikka lapsen isää menemään pitkälle kävelylle lapsen kanssa ja valloittaa asunto siksi aikaa.
Ja mun mielestä myös kummien valinta on yksi tärkeimmistä asioista. Itse ainakin haluaisin että lapsellani olisi sellaiset kummit jotka olisi osana hänen elämää ja pitäisi yhteyttä itsekkin. Ja suuri plussa olisi se jos kummit asuisi lähellä ja tekisivät kummilapsensa kanssa erillaisia reissuja. Kummienkin pitää olla valmiina ottamaan vastuuta, heille kerrotaan asioita joita ehkä ei vanhemmille osaa/uskalla kertoa ja olla lapsen tukena vaikeina aikoina. Ainakin itse haluisin olla kummilapseni kanssa mahdollisimman paljon tekemisissä. Välillä kuulee sellassiakin juttuja että joku ei ole ollut kummilapsensa kanssa tekemisissä vuoteen koska ei vaan viitsi/jaksa, tai että joku muu ostaa lahjat etkä edes tiedä mitä paketissa on. Mun mielestä aika noloa ja silloin on ollut ihan turhaa edes suostua kummiksi. Itse ainakaan en antaisi kenenkään ostaa mun puolesta lahjoja kummilapselleni, ehdotuksia toki ottaisin vastaan.
Okei, jos joku äiti nyt eksyy lukemaan tätä niin varmasti osalla alkaa kiehumaan, eihän toi voi mitään tietää kun eihän sillä ole edes lapsia, mutta hei nää on vaan mun mielipiteitä. :D
Nää kaks vikaa kuvaa, varsinkin tää viimenen oli vaan niin sulosia että oli pakko laittaa :) Toi viimenen kuva saa kyllä hymyn huulille. :)
Mitä mieltä te olette ja herättikö nää mun mielipiteet teissä jotakin mielipiteitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti