Kuinka paljon ihmisen pitää jaksaa?

Tosiaan tänään kävin tekemässä iltavuoron, vaikka ihmiset kauhistelikin että miten menen jo töihin vaikka sain edellisenä päivänä kuulla suru- uutisen. Toisaalta oli ihan hyvä että kävin tekemässä sen vuoron, koska sen avulla sain ajatuksia vähäksi aikaa muualle, vaikka kyllä siinä joskus oli huulessa puremista että kestän. Ja nyt on sunnuntaihin asti vapaata, joten loppu viikon voin vain olla. Mutta jos en nyt sure rauhassa ajan kanssa niin en pääse ikinä ylitse tästä, vaikka se tällä hetkellä tuntuukin todella vaikealta päästä tästä asiasta ylitse, uskon että joskus vielä onnistun siinä. Mä tarvitsen vaan aikaa, vaikka siinä menisi monta vuotta niinkuin mummien kanssa niin uskon että onnistun. Oon niin ylpeä että pystyin tänää jopa puhumaan papan hautajaisista niin etten purskahtanut itkuun, vaikka se ei kaukana ollut.  Tässä on kyllä huomannut ketkä oikeasti välittää. Odotan kauhulla huomista sillä meille tulee vieraita, ja nää vieraat on sellassia että ne ei vaan ymmärrä. En jaksa kuunnella niiden lässytystä just nyt.

Tällä hetkellä on tosi vaikeeta saada ajatuksia kirjotettua, mutta puhukoon biisi puolestaan. Jos olisin hyvä laulamaan ja tietäisin että pystyisin laulamaan tän biisin ilman että alkaisin itkemään, tämä olisi yksi biisi jonka voisin laulaa papan hautajaisissa..

                                                                         <3

Nää illat on kaikista pahimmat. Illalla ennen nukkumaanmenoa on aikaa ajatella kaikkea. Päässä pyörii vaan asioita joita olisin voinut tehdä toisin.  Vaikka mun elämässä on ihania ihmisiä jotka on mulle todella tärkeitä niin silti on niin helkutin orpo olo.. Tuntuu etten jaksa enää nousta sängyn pohjalta ylös, haluisin vaan piiloutua peiton alle..Ei huvittaisi astua ovesta pihalle vaikka tuntuukin että seinät kaatuu päälle. En oikein ymmärrä sitä että miten vielä viime viikolla tää maailma tuntu pieneltä ja turvalliselta paikalta niin nyt kahden päivän ajan se on tuntunu hirmu isolta ja pelottavalta. Mun elämästä on viety tukipilari. Tuntuisko tää yhtä pahalta silloinkin jos olisin kerennyt kertoa papalle kaiken mitä en ikinä uskaltanut sanoa, koska meidän perheessä tunteiden näyttäminen on aina tuntunut pelottavalta, entä jos olisin kerennyt viettää edes sen viimeisen päivän papan vierellä.. Onko tässä elämässä enää mitään järkeä.

                                                                           <3

Tuntuu ettei tässä oikeastaan ole enää järkeä, tuntuu että multa riistettiin kaikki. Vaikka näyttäisin siltä että mulla on kaikki hyvin, niin silti oon sisältä rikki, miljoonassa palassa.

Mun päässä pyörii filmi joka alkaa aina uudestaan, mun ja papan viimenen kohtaaminen. Pappa tuli meille käymään pariksi päiväksi viime vappuna mun kahden tädin ja enon kanssa. Itsehän lähdin Turkuun vappuna koska sitä reissua oli suunniteltu jo jonkin aikaa, loppujen lopuksi en saanut siitä reissusta mitään irti ja heti Turkuun päästyäni tuntui että olen väärässä paikassa, harkitsin hyppääväni seuraavaan bussiin ja lähteväni kotiin. Kerkesin viettämään sukulaisteni kanssa vajaan tunnin ennen kuin otin suunnaksi Turun. Kun lähdön hetki koitti pappa oli vessassa, tietenkään en halunnut lähteä ennen kuin saan sanottua papalle heipat. Odotin vessan oven takana. Ovi avautui ja sanoin papalle että lähden nyt Turkuun, että oli kiva nähdä ja että varmasti nähdään vielä lähiaikoina uudelleen. Pappa hymyili laittoi käden olkapäälleni ja sanoi että pidä hauskaa, hyvästeli ja hymyili. Se oli viimeinen hymy jonka papalta sain. Ne olivat myös samalla papan viimeiset sanat mulle. Vapusta asti oon miettiny mitä mun päässä on pyöriny että lähdin Turkuun. Silti uskon että jokaisella asialla on tarkoituksensa. Mutten vain keksi mikä tarkoitus tällä oli?

Musta tuntuu et tää ikävä vaan kasvaa ja kasvaa päivä päivältä. Mulla on semmonen olo että tää on ehkä pahempaa kun mummien kuoleman jälkeen vaikka mummitkin oli mulle niiiiiin rakkaita, mutta tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin viimeinen isovanhempi.Mummien kuolemasta mulla meni päästä yli monta vuotta, toinen mummi kuoli 2000 ja toinen 2002 en ollut päässyt ensimmäisen mummin kuolemasta edes ylitse vielä kun jo menetin toisen..

 Enää ei ole mummolaa, tai oikeastaa pappalaa mikä se viimeisen 10 vuoden ajan on ollut. Kun papan luokse meni tunsi ovella itsensä jo tervetulleeksi, tunsi olevansa oikeassa paikassa ja olon tunsi heti turvalliseksi. Sitä tunnetta jään kaipaamaan. Mua harmittaa myös suuresti se etten edes kerennyt tuntemaan toista pappaani. Ne asiat joita oon papasta kuullu on saanu mulle sellasen kuvan että pappa oli aivan huipputyyppi!

                                                                           <3

Mulla on taivaassa parhaimmat ja kauneimmat enkelit<3

Tiedän että surusta ei pääse eroon kuin suremalla, mutta tää suru hajottaa mut ja mun pään. Tää suru sattuu niin paljon.

Sen verran oon nyt kahden päivän aikana muuttunu, että en enää jaksa kuunnella sitä turhaa paskaa mitä eräiden suusta tulee. Oon nyt tosi äkkipikanen, mulla menee hermo helposti. Eikö ihmiset osaa enää käyttää sitä mitä sielä korvien välissä on?!

Tänäänkin oon viettäny monta tuntia vanhojen kuvien parissa ja kuten jo edellisessä postauksessa sanoin niissä kuvissa joissa pappa on mummin kanssa pappa näyttää todella onnelliselta, se saa miettimään kuinka kamalaa papan elämä on varmasti ollut viimeiset 10 vuotta. Kuinka yksinäinen pappa on mahtanut olla pienessä asunnossaan..

Oon myös miettinyt sitä että luultavasti hautajaisissa tehdään samalla tavalla kuin papan vaimon (mummin), lapset saivat käydä katsomassa äitiään arkussa ja täysi-ikäiset lapsenlapset saivat käydä jos halusivat. Mä en oo osannu päättää että kävisinkö katsomassa vai en. Tiedän että tulen katumaan molempia vaihtoehtoja, koska jos menen muistan papan laihtuneena, yksinäisenä vanhuksella jolla oli paljon kipuja ja joka luultavasti kärsi elämänsä viimesen viikon. Mutta jos en mene kadun sitä etten käynyt kasvotusten hyvästelemässä pappaa.

Voi kumpa olisit pappa asunut lähempänä niin oltaisiin nähty useammin.. Jos pappa olisi asunut samalla paikkakunnalla olisin luultavasti käynyt sielä monta kertaa viikossa, kenties joka päivä vaikka kokkailemassa papalle ruokaa. Ja vaikka pappa olisi asunut edes 20-100km etäsyydellä olisin käynyt sielä ainakin pari kertaa viikossa. Mutta ei pappa asui lähes 400km päässä. :( Voin kuvitella kuinka pappa olisi ilahtunut vierailuista ja kuinka ne olisi olleet viikon kohokohtia. :)

Pappa, kerrothan mummille, mummolle ja papalle terveisiä ja kerrot kuinka me täällä edelleen ikävöidään. <3

Kiitos, jos jaksoit lukea tämän, oli pakko taas saada purkaa ajatuksia..

Rakas Pappa

                                         

Me tunnemme surua ja ikävää,

                                             vaan muistot kauniit meille ukista jää.

Enkeli papan ohi kulki,

hiljaa papan silmät sulki. 

    Lepää rauhassa Pappa<3 Nyt pääsit mummin luokse enkeliksi <3 Jäi sua monta lasta, lastenlasta ja ystävää kaipaamaan, mutta voimme turvallisin mielin jatkaa omaa matkaa sillä tiedämme että turvaatte meidän loppumatkan sieltä ylhäältä. <3 Vielä joskus mekin tavataan<3 

Niin paljon sanomatta jäi, ehkä tää ikävä vielä joskus helpottaa. :(

Voin kertoa että eilinen (25.2) oli elämäni kamalin päivä, heräsin vähän enne 13 ja ajattelin käydä puhelimella facebookissa katsomassa uudet jutut, selailin iloisena päivityksiä, kunnes huomasin serkun päivityksen, se oli pelkkä surunaama, silloin taisin jo pari kyyneltä vuodattaa ja pelkäsin avata kommentteja, vaikka jo arvasin mitä tuo surunaama merkitsee. Kommenteista ei vielä selvinnyt mitään mikä olisi vahvistanut mun pelkoni. Valmistauduin kuitenkin pahimpaan ja lähdin keittiöön jossa äiti odottikin lehden kanssa. Sitten se sanoi sen pappa oli yöllä nukkunut pois. Sain tuskin juotua lasillista vettä kun lähdin jo takaisin huoneeseeni peiton alle, toisaalta olin onnellinen papan puolesta koska hän pääsi vaimonsa luo, eikä enää tarvinnut kivuista kärsiä. (Älkää ymmärtäkö väärin) Mutta silti itkusta ei meinannut tulla loppua sillä nyt mulla ei enää ollut yhtään isovanhempaa ja pappa oli mulle niin rakas kun 10 vuoteen mulla ei enää ole ollut muita isovanhempia. :( 

Itkin monta tuntia ja katselin vanhoja valokuvia, joissa myös mummi oli. Pappa oli niin onnellinen vielä niissä kuvissa. Sitä pappaa en muista  nähneeni enää moneen vuoteen. Pappa meni huonompaan kuntoon vuosi vuodelta ja totta kai hän kaipasi vaimoaan. Viimeinen pisara papalle oli se että hän joutui palvelutaloon 89- vuotiaana. Pappa masentui eikä enää mikään kiinnostanut, lähetin papalle kirjeen josta oli kuulemma hetkeksi piristynyt. Onneksi lähetin papalle vielä kaksi viikkoa sitten kirjeen, jossa sain kerrottua vielä kuulumisia täältä suunnalta, mutta silti ne tärkeimmät asiat jäi sanomatta. :( Kun kirje saapui perille oli pappa jo niin huonossa kunnossa ettei edes silmiään jaksanut avata, hän ei enää reagoinut mihinkään. Kirje luettiin hänelle, ja toivottavasti pappa sen myös kuuli. Pappa asui monen tunnin matkan päässä, joten näimme todella harvoin, viimeksi vappuna eli melkein vuosi sitten. Ja nyt viime vuosina kun papan kunto meni alas päin näimme vielä harvemmin, koska vanhemmillani on sellainen ammatti ettei lomia ole helppoa saada. Papalla oli myös erittäin huono kuulo, puhelimessa puhuminen ei onnistunut. Muuten olisin varmaan soitellut joka päivä.

Muistan kun pappa oli vielä niin hyvässä kunnossa että käytiin yhdessä tässä tuppukylän kaupassa ja pappa osti meille monta pussia kettukarkkeja, muistan myös sen kuinka pappa aina kiusoitteli mummia ja sen kuinka pappa tuli aina asuntonsa parvekkeelle vilkuttamaan kun lähdimme kotiin. Ne matkat oli aina yhtä tuskallisia, mummin kuoleman jälkeen ajattelin joka kerta että onkohan tämä nyt viimeinen kerta kun pappa tuossa vilkuttaa. Taisi niillä kotimatkoillakin pari kyyneltä vierähtää. ;(  Aina kun käytiin papan luona olisin halunnut jäädä sinne asumaan papan kanssa. En olisi halunnut jättää pappaa yksin.

Pappa siis joutui sairaalaan keuhkokuumeen takia ja oli todella huonossa kunnossa viimeisen viikon. Perjantaina piti aloittaa jo saattohoito, koska hoidot ei tehonneet. Odotin sitä päivää kauhulla, tuskin nukuin to-pe yönä. Perjantaina lähdin kuitenkin iloisin mielin töihin sillä sain kuulla ilouutisen, saattohoito oli peruttu sillä lääkkeet olivat tehonneet jonkun verran ja pappa oli hiukan paremmassa kunnossa ja jaksoi jopa avata silmänsä. Sen päivän olin niin iloinen ja ajattelin että kyllä pappa vielä pääsee kotiin ja pääsen vielä sielä käymään. Iloa ei sitten kauaa kestänytkään. :( Vaikka oon monta kertaa päässäni käyny läpi tän tilanteen niin silti tää on aivan kamalaa. Toisaalta odotan innolla hautajaisia että saadaan lähettää pappa viimeiselle matkalleen mummin luo ja samalla näkemään sukulaisia joita ei moneen vuoteen ole nähty, mutta odotan niitä myös kauhulla koska tiedän etten kestä niitä, romahdan täysin. Itken varmasti koko automatkan pohjoseen päin ja varmasti myös kotimatkan. Ajattelin että ehkä voisin kirjoittaa papalle vielä viimeisen kirjeen ja kertoa siinä ne asiat jotka jäivät sanomatta. Luultavasti tehdään samalla tavalla kuin mumminkin hautajaisissa että lapsenlapset heittää hautaan ruusut, voisin heittää papalle vielä kirjeen taivaaseen luettavaksi. Jos se auttaisi mua pääsemään tästä paremmin yli. Voi kumpa olisin edes kerennyt edes kerran halaamaan pappaa! Mulla on vaan niin orpo olo. Maailma tuntuu niin suurelta.

Nyt mun yksi unelmakin on rikottu, haaveilin jo pikkutytöstä asti häistä. Niinkuin varmasti moni muukin pikkutyttö, mutta ensinnäkin mulle olisi ollut todella tärkeää että pappa olisi ollut mun häissä ja nähnyt kuinka kaiken jälkeen olen onnellinen, mutta parasta olisi ollut se jos pappa olisi saattanut mut alttarille. :( Nyt kumpikaan ei enää ole mahdollista. : ( 

Mulla on semmonen olo että mun sydän on revitty rinnasta, pompittu sen päällä ja heitetty roskiin. Huomenna olis iltavuoro, pakko sekin on käydä tekemässä mutta musta tuntuu että edessä on uneton yö sillä en pysty nukkumaan, päässä on liikaa asioita.

Miksi me suomalaiset ollaan niin huonoja puhumaan tunteistamme? Esim. meidän perheessä ei tunteita pahemmin näytetä, muutakun jossain pimeässä huoneessa. Tänäänkään kukaan ei ole itkenyt toistensa nähden vaan jossain nurkassa muilta piilossa. Huomasi sen itsestäkin tänään, heti kun tuli semmonen olo että täytyy saada vähän itkeskellä piti piiloutua omaan huoneeseen. Onhan se itkeminen helkutti niin noloa, varsinkin kun on juuri menettänyt todella rakkaan ihmisen!

Pappa oli mun idoli, mun oma sankari, parempaa pappaa en olisi voinut toivoa! <3

Miksi tän pitää sattua näin paljon vaikka tiedän että pappa on varmasti tällä hetkellä todella onnellinen?!

En tiedä jaksoiko tätä kukaan lukea, mutta mun oli vaan pakko saada purkaa näitä ajatuksia jonnekkin. 

Pappa olet aina muistoissamme ja erittäin rakas<3 Kiitos että olit osa elämääni<3

"Sain eilen soiton hoitokodista,

vaari pois on päässyt sodista

Vaikka itken, mä uskon,

että vielä me tavataan

Kun sinun arkkua me kannetaan,

poikki kävelemme kirkkomaan

Nyt ymmärrän pyynnön,

joka sai minut suuttumaan"

Elossa ollaan!

Mites siitä taas on vierähtäny 14 päivää kun oon tänne viimeks saanu kirjotettua :o No voin kertoa sen verran että koulu on vieny suurimman osan ajasta, oli hirveesti kokeita yms. sitten oli tietysti noi työt ja sit meiän perheessä on tapahtunu kaikenlaista mitä ei olis tarvinnu tapahtua, mutta kaikki näyttäis nyt menevän jo parempaan suuntaan, toivotaan että meno jatkuu näin. :)

Koulusta voisin nyt taas sen verran kertoa, että hyvin on menny, mutta aina vois tietysti paremminkin mennä. Kaikista kokeista pääsin ekalla kerralla läpi ja pääsin aloittamaan työssäoppimisen oon kyllä tykänny mun paikasta hirmusesti! Ties vaikka olisinkin ens kesänä sitten siellä ;) kuka tietää mitä tässä vielä tapahtuu.. :) Mutta kaikista ihaninta tietenkin on se että hiihtoloma alko! JES! <3 tätä on odotettu! Mulla kävi tavallaan hyvä tuuri tavallaan huono, kun tää hiihtoloma osu tähän top-jakson kohalle kun ennen on saanu työpaikan kanssa sopia että millon pitää hiihtoloman, mutta nyt se oli pakko pitää sillon kun se oikeasti on muillakin. No  enhän mä sitä tiennyt vielä kun mun ihan työpaikkaan piti kertoa päiviä jotka voisin olla töissä. Ni nyt mulla on sitten tässä viikon aikana peräti yks työvuoro jonka työkaveri mulle anto. : D Ihanaa olla vaan viikko tekemättä mitään ja ottaa rennosti, en edes muista millon mulla olis viimeks ollu viikossa enemmän vapaata ku yks päivä. Huono homma tässä on vaan se, että oon ihan peeaa eikä mulla oo rahaa tehä lomalla yhtään mitään. Ja tietenkin olisin toisaalta mielummin tehny loman töitä että saisin enemmän rahaa, mutta minkäs teet : D en oikein osaa päättää onko tässä enemmän hyviä vai huonoja puolia. : D

Ulkoasu muutoksia tää blogi kokee joskus kun jaksan jotain sen eteen tehdä. Saas nyt nähdä.

Täs loman aikana ois tarkotus siivota, käydä tekemässä se yks vaivanen työvuoro, ottaa rennosti, katella leffoja, juhlistaa kaverin synttäreitä, ajattelin et voisin kans ottaa tän loman aikana tavaks sen että joka ilta antaisin itelleni aikaa tekisin kasvonaamion ja vaikka vaa hengailisin kynttilänvalossa. : D Nytkin istun täällä kasvionaamio naamassa. : D Yritän olla vaan koko loman ajattelematta koulua, mutta saas nyt nähdä miten se sitten onnistuu. :D Pitäis tässä loman aikana sen verran koulua ajatella että lähetän parit sähköpostit kouluun liittyen sillä jos en sitä nyt tee niin sitten unohdan sen. : D

Haluisin kampaajalle, vaikken ees haluisi leikata mun hiuksia, enkä tiedä mitä niille tekisin. Alkaa vaa ärsyttämään kun ne ei kasva ja ne on semmonen hamppukasa päässä vaan : D Luonnonkiharat on kirous! : D Olis edes semmosset siistit kiharat, mutta ei. : (

Loman aikana muuten varmana tulee enemmän kirjoteltua tänne. :) nii ja sitten kun oli toi äänestys et minkälaisia postauksia haluaisitte ne toi kaveripostaus voitti sen, niin teen sen joskus, kun muistan/jaksan, ehkä lomalla. Voihan se olla että noista tulee vaikka kaikki tässä loman aikana. : D Se selviää vain lukemalla blogiani! : D

Tää nyt on tämmönen kuvaton postaus kun en jaksa tähän kuvia laittaa, mutta nyt jatkan iltaa musiikin parissa! Ja saattaapi olla että jos oikein tylsää tulee että kirjotan tänne vielä tän yön aikana!

Adios toverit! <3

Leffa-arvostelu

Eli eilen lupailin tätä leffa- arvostelua noista 9 leffasta mitkä oon kattonu tässä viikonlopun aikana. Kello on tosiaan jo yli 24 ja huomenna olis tenttikin heti aamusta, joten mun täytyis oikeasti olla nukkumassa, mutta nyt ei huvita vaan halusin tulla kirjottamaan tän arvostelun kun sitä lupailin. Vois melkeen sanoa, että tää on suorastaan ihme että mä oon tässä parin päivän aikana kattonu noinkin monta leffaa. Sillä yleensä en pahemmin leffoja kattele, jostain syystä en vaan hirveesti tykkää kattoa niitä. Mutta silloin kun katon niin sen täytyy olla komediaa, draamaa tai jotain romanttista. Toiminnat, seikkailut yms. ei muhun kolaha.. :D Mutta nyt sitten asiaan!

PS: TEKSTI VOI SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA!

Jos rakastat

Tää on siis kolme vuotta vanha leffa, näin tän kaverilla ekan kerran ja rakastuin! Tää on varmaan ainut leffa mitä en oo alekopasta ostanu :D Tää on semmonne "musikaalielokuva" ja kolahtaa ihmekyllä muhun. Tykkään leffan biiseistä ja mun mielestä juonikin on hyvä. Vaikka toisaalta ehkä vähän ennalta arvattava. Leffa kertoo siis hemmotellusta tytöstä, Adasta jonka äiti on kuollut onnettomuudessa. Ada on tottunut saamaan kaiken ja kun hän juhlii ystäviensä kanssa baarissa hän nappaa jotain pillereitä ystävältään joista hän menee sekaisin ja hyppää auton rattiin. Samaan aikaan olikos nyt muistaakseni Tonin isä lähtee hakemaan poikaansa kotiin. Ada näkee harhoja eikä keskity ajamiseen ja ajaa Tonin isän kanssa kolarin. Ada menettää muistinsa, hän ei tiedä kuka on tai missä asuu. Hän hoipertelee tätinsä asunnolle (joka on miehensä kanssa matkoilla) ja hän luulee että asuu siellä. Ja luulee että on Anna Helminen (väärien henkkareiden mukaan) Ada menee sairaalaan katsomaan Tonin isää joka on huonossa kunnossa. Adasta tulee sairaalan siivooja ja ystävystyy Mervin kanssa. Toni ja Ada rakastuvat ja Ada haluaisi kertoa Tonille että hänen takiaan Tonin isä on sairaalassa, mutta hän ajattelee että isä paranee ja kaikki päättyy hyvin. Mutta näin ei käy. Tonin isä kuolee ja samalla Tonille selviää kuka Ada oikeasti on (Adan ministeri-isä on palannut myös matkoilta ja etsii tytärtään) Adan isä yrittää kaikin tavoin suojella tytärtään vankilalta, mutta Ada haluaa kärsiä rangaistuksensa ja tunnustaa.
Mun mielestä tää oli hyvä leffa kotimaiseksi ja muutenkin tämmönen romanttinen draamamusikaali :D
Suosittelen tätä kyllä kaikille. Jos tälle pitäisi antaa 1-5 tähteä niin ehkä se olisi 4½ sillä loppu jäi hiukan vaivaamaan.

Kuva: Googlesta

How to make love to a woman

Tääkin taitaa olla kolme vuotta vanha leffa. Oon tän nyt kaks kertaa nähnyt ja molemmilla kerroilla mun mielestä aika tylsä komedia. Tosiaan tässä on pariskunta joilla on ongelmia ja he pohtivat niitä ystäviensä kanssa. Mutta yllätys yllätys lopulta päätyvät kuitenkin yhteen. Tälle en antaisi kyllä kuin 2 tähteä, kyllä tätä katsoo jos ei muutakaan ole ja on todella tylsää,mutta ei oikein kolahda muhun.

Kuva: Googlesta

Sisko tahtoisin jäädä

Tämäkin on kolme vuotta vanha leffa ja myös tän oon kaks kertaa nähnyt. Ja tykkään tästäkin paljon. Tää leffa kertoo 15- vuotiaasta tytöstä Emiliasta joka asuu isänsä, veljensä ja siskonsa kanssa, muttei tule toimeen isän uuden naisen kanssa.  Emilia on tunnollinen opiskelija, mutta yöuinnilla hän tapaa Siirin ja siitä alkaa alamäki. Koulu ja harrastukset jää, hän myös laiminlyö perhettään. Mutta lopussa kaikki on hyvin. Suosittelen tätä kaikille. Ostin tän alekopasta ja muistaakseni tais olla viimeinen kappale ja tietenkin mun oli pakko saada tää hyvä leffa. Tälle annan peräti 5 tähteä.

Kuva: Googlesta

Dance Flick

Neljä vuotta vanha leffa, ekan kerran kun tän näin nauroin vedet silmissä ja tokalla kerrallakin tää oli hauska. Tää on parodia näistä tanssileffoista ja on tässä vähän Twilightiakin. Tätä en todellakaan tosikoille suosittele. Tästä en oikeastaan viitsi kertoa enempää, kannattaa katsoa jos haluaa saada selville. Tämä saa 3½ tähteä.

Kuva: Googlesta

Morsianten Sota

Ostin tän huoltoasemalta kun halvalla sain ja kaveri sai ylipuhuttua. Neljä vuotta vanha leffa joka kertoo ystävyksistä jotka ovat haaveilleet kesähäistä Plazassa. Heitä kositaan peräkkäsinä päivinä ja he menevät Plazaan johtajan puheille, mutta sihteeri tyrii ja molempien häät ovat 6. kesäkuuta. Kumpikaan ei halua vaihtaa päivää tai paikkaa. Häät ovat siis samana päivänä eikä he pysty olemaan toistensa morsiusneitoja loppujen lopuksi tämä ajaa heidät riitoihin, mutta toiset häät peruuntuvat alttarilla ja toiset häät onnistuvat hyvin. Kummista häistä on kyse, se selviää vain katsomalla. Tälle annan 4 tähteä. 

Kuva: Googlesta

Hulluna Saraan

Tänkin ostin alekopasta, en ollut kuullut tästä leffasta oikeastaan mitään, joten en osannut odottaa mitään. Tän pitäis olla komedia, mutta ei kyllä ollu mun mielestä hauska. Tosiaan pari vuotta vanha leffa. Ville Virtanen on kyllä hyvä näyttelijä, mutten tykännyt hänen roolistaan. Ja muutenkin oli mun mielestä vähän tyhmää kun isä ja poika rakastuu samaan naiseen. Katsokaa itse jos kiinnostaa, en tiedä katsoisinki itse toista kertaa. Tälle vain 1½ tähteä.

Kuva: Googlesta

The Proposal (Odottamaton Ehdotus)

Tänkin oon pari kertaa nähnyt ja ehkä vähän ennalta arvattava, mutta hyvä. Tässä on pääosissa Sandra Bullock ja Ryan Reynolds, hyvää työtä molemmilta. He suunnittelevat vale-avioliittoa jotta Sandraa ei karkoiteta takaisin Kanadaan, mutta sitten omantunto alkaa kolkuttaa, mutta loppu on tässäkin ennalta arvattavissa. Suosittelen tätä kaikille jotka pitävät romanttisista komedioista. Annan tälle 4 tähteä.

Kuva: Googlesta

Valehtelija Valehtelija

Luulin että tää ois uudempi leffa, mutta tää onkin jo tehty 1997. Ja tosiaan tää on yks neljästä leffasta mitkä on tommossessa komedia boksissa. Pääosassa ihana Jim Carrey ja mun odotukset on aina korkealla kun tää mies on mukana. Netistä luin että tää on Jimin toisiks paras rooli. Oli kyllä hauska ja sai nauraa. Jim on siis lakimies jolla ei ole aikaa pojalleen ja poika sitten synttäreillään toivoo ettei isä voi valehdella päivään. Lisää saat selville katsomalla. Tälle kuitenkin vain 3½ tähteä.

Kuva: Googlesta

Forgetting Sarah Marshall

Tästä leffasta en ollut aikasemmin kuullut. Ja tää oli samassa boksissa ton edellisen leffan kanssa. Oli ihan ok, voi kattoa jos ei muuta katottavaa ole, mutta tääkin ennalta arvattava. Ja suurin yllätys mulle oli että tässä leffassa oli Mila Kunis. Tää on tehty vuonna 2008. En oikein tiedä kelle tätä vois suositella, joten suosittelen kaikille. Tämä saa 2 tähteä.

Kuva: Googlesta

Tässä nyt olisi tämä leffa- postaus. Eihän tän tekemiseen mennytkään kuin reilu tunti :D Nyt täytyy kyllä painua kipin kapin nukkumaan, sillä herätykseenkään ei ole enää kuin vajaa viis tuntia. Kertokaa toki omia mielipiteitänne näistä leffoista. Toivottavasti tästä sai nyt jotain selvää, jos tässä nyt jotain virheitä on niin antakaa anteeksi sillä tein tämän postauksen kuitenkin yöllä. : D Ja toivottavasti joku jaksaa näin pitkän romaanin lukea. Jos olet tässä vaiheessa lukemista voit antaa itsellesi aplodit tai huokaista helpotuksesta sillä se loppu nyt! Adios jälleen toverit! <3

Unelmamieheni

Sain tämmöisen päähänpiston tehdä postauksen unelmamiehestäni :) Monen mielestä tää mun unelmamies voi olla kuin suoraan jostain huonosta romanttisesta leffasta, mutta mä tykkäisin jos mun miehellä olisi nämä tai edes jotain näistä ominaisuuksista. Ja jokainenhan tykkää erillaisista ihmisistä, joten olen varma ettei tämä moneen kolahda. Mutta sitten asiaan.

En tiedä oonko sitten jotenkin vanhanaikainen vai mitä, mutta mun mielestä miehen pitää tehdä aloite. :D Oon ehkä kattonu liikaa noita romanttisia leffoja, mutta olisi ihanaa jos mies olisi oikein semmonen ällöttävän romanttinen. :D Tietenkin mulle riittäisi myös ne arkiset pienet teot, esim. kotitöissä auttaminen. Olisi ihanaa viettää koti-iltoja ja alottaa vaikka joku yhteinen harrastus.

Kuva: we heart it

Luonteeltaan unelmamieheni olisi siis luotettava, huumorintajuinen, ällön romanttinen, empaattinen, avulias ja  musikaalinen (vaan sen takia, koska olisi ihanaa jos joku soittaisi mulle kitaraa ja laulaisi:). Tietenkin miehen pitää saada mut nauramaan ja saada mut tuntemaan oloni turvalliseksi.

Ulkonäöstä mulla ei oikeastaan ole kriteereinä muita kuin se että haluaisin että mies olisi mua pidempi ja semmonen kunnon mies eikä kukkakeppi : D Tietysti ruskeat silmät ja tummat hiukset on aina plussaa ;)

Mun mielestä ikä on vaan numero, mutten silti kyllä rupeaisi suhteeseen esim. 50- vuotiaan miehen kanssa. Siinä on jo ikäeroa liikaa (30vuotta) 10- vuotta on mun mielestä se maksimi, vaikkei ikä nyt mitään merkkaakkaan. :D 

Toivottavasti muistin listata kaikki tärkeimmät piirteet unelmamiehestäni. Oon kyllä kuullu että oon liian vaativa miesten suhteen, mutta minkäs sille voi. Tää on kyllä aika turha postaus, mutta teimpä nyt tämmössen kuitenkin :D Hei muutes joko tänään tai sitten huomenna tulee leffa-arvostelu postaus muutamasta leffasta mitkä oon kattonu tässä kahden päivän sisällä! : D Olkaa siis kuulolla! :) Adios!

Shine bright like a diamond

Jääny tää blogi vähän unholaan, pitkään ajatellu että tänään päivitän blogin, mutta joo eipä siitä oo sitten mitään tullu niiku varmaan ootte huomannu : D Oon kyllä miettiny välillä miettiny et onks tässä mun blogin pidossa mitään järkeä kun en ikinä muista/jaksa kirjottaa tänne ja kun ei mun elämässä oikein hirveesti mitään tapahdu. Mutta toistaiseksi tää on ja pysyy! : D

Tosiaan koulussa on menny ihan hyvin. Sain yhestä tentistäkin 3- (14/15p.) vaikken lukenu sen alueen ku kerran yöllä läpi. Toinen tentti meni sitten vähän huonommin. Projekteja on ollu tässä muutama ne on sujunu ihan hyvin. Käytiin mm tekemässä koruja yhessä paikassa :D

25.1 oltiin tosiaan koulukavereiden kanssa vähän juhlimassa, oli kyllä hauskaa. Tajusin että kuinka hyviä ystäviä oon tuolta koulusta saanu, en olis uskonu ku alotin ton koulun melkeen kaks vuotta sitten että voisin saada noin ihania ihmisiä ystävikseni ja vielä mua pari vuotta nuoremmista! Mut ikähän on vaan numero! Jotenki ollaan samalla aaltopituudella ja samantyylisiä ihmisiä. :) Voi kyllä sanoa ku joudun (tai no joudun ja joudun) vaihtamaan koulua syksyllä koska en halua erikoistua samaan kuin muut, koska se ei mua kiinnosta, että ikävä tulee ja vähän kyllä pelottaakin että löydänkö noin hyviä ystäviä sieltä uudesta koulusta. No enköhän, jos kavereita on uskominen. : D Ja onneksi on puhelimet ja facebook ja varmasti tullaan vapaa-ajallakin näkemään. :)


Puolentoista viikon päästä alkaa työssäoppiminen, toisaalta se vähän jännittää, mutta oon kyllä kuullu vaan hyvää siitä paikasta niin enköhän sielä hyvin viihdy. Ja vaikka innostuisin paikasta niin paljon että haen sieltä kesätöitä. :D Ärsyttää vaan ku ei saada nyt pitää hiihtolomaa sillon kuin halutaan kun se osuu tohon top- jaksolle, ku ennen sen on aina saanu työpaikan kanssa sopia että millon sen haluaa pitää, mutta toisaalta se syy siihen on ihan ymmärrettävä. :D Mutta ärsyttää silti ku oltii kaverin kanssa jo mietitty yhteistä reissua ja nyt se ei sitten tuu onnistumaan. :( No koulu on kyllä tärkeempi, kerkeää sitä reissata sitten joskus, eläkkeellä viimestään! : D

Oon kans pitkään pohtinu että miten voi olla vaikeeta pitää huonetta siistinä. Siis mun huone ei edes oo kovin iso ja kuitenkin sotken täällä yksin ni miten ihmeessä voi saada tämmössen sotkun aikaseks! : D Ja kuinka vaikeeta voikaan olla viedä pyykit suoraan koneeseen, ei niiden pitää ensin lojua lattialla parhaimmillaan viikko ennen ku saan ne pesuun, yök! Oon kyllä harkinnu että heivaisin ton ison kirjotuspöydänki menemään täältä, mutta ku se ei mahu muuaalle. Koska jos tota pöytää ei olis niin varmasti ois siistimpää kun ei olis isoa tasoa mihin laskea tavaroita. Nytkin pöytä on ihan täynnä, samoten nojatuoli ja lattia. Ovelta on vaan pieni polku sängylle : D En kai oo ainut joka on näi likanen ihminen? : D

Ainii! Oli kyllä ihanaa kirjautua tänne blogiin pitkästä aikaa kun oli tullut YKSI kommentti! Jes! Vihdoin! Kommentoikaa lisää! <3

Kävin tossa eilen kaverin kanssa Lahdessa ihme kyllä en ees tuhlannu ku alle 20e, no eipä kyllä oikee ollu mistä tuhlata, mutta silti hassu juttu ku aattelee että mä olin kuitenki asialla ja mulla menee yleensä shoppaillessa paljon rahaa. : D Huomenna kyllä aattelin vielä käydä pyörähtämässä yhessä toisessa kaupassakin vielä : D

Ja tosiaan oon hankkinu uuden puhelimenkin tässä ja oon kyllä tykänny Lumia 710 : D Suosittelen! :)

Taas kyllä tylsää luettavaa tämmönen pitkä teksti, mutta oon niin huono ottamaan kuvia. En mä laiska sentää ole! : D

Hmm, oiskohan tässä nyt tapahtunu mitään hauskaa viel tän kuukauden hiljaiselon aikana, eipä kai. Tyhmää lopettaa joka teksti että yritän panostaa tähän, mutta aika tyhmää yrittää vääntää ihan tyhjästä jotain postausta niin kirjoittelen sitten taas kun tapahtuu jotain hassun hauskaa! :D Adios toverit!<3