Elikkä ensinnäkin mikäs meitä yhdistää? No ollaan jotain kaukaista sukua isiemme puolelta, en nyt tarkkaan muista mitä, mutta jotain kuitenkin. Tiesin kyllä henkilön jo päiväkodissa, mutta silloin molemmilla oli omat piirit. :D Ala-asteella oltiin rinnakkaisluokilla ja taidettiin muutamilla samoilla syntymäpäivillä käydä. Ylä-asteella tutustuttiin paremmin ja silloin ajattelin ja ajattelen edelleen että osasi kyllä toveri tulla oikeaan aikaan mun elämään. Ollaan niin samanlaisia, mutta kuitenkin niin erillaisia.
Riitoja meillä ei pahemmin ole edes ollut, muutamia väärinkäsityksiä joistakin asioista tai pientä sanaharkkaa. Mutta ei sen pahempaa. :) Joskus ylä- aste aikoina vai olikohan se amis aikoina kun meillä oli joku viikko että pidettiin mykkäkoulua ja kumpikaan ei voinut myöntää olevansa väärässä ja pyytää anteeksi, niin itkin monta päivää ja luin viimeistä viestiä minkä A mulle laitto koska pelkäsin että olin mokannut ja menettänyt yhden tärkeimmän ihmisen mun elämästä. Kirjotin monta viestiäkin mutten koskaan lähettänyt niitä, mutta onneks A aina laittoi viestiä ja saatiin asiat sovittua. Itse asiassa meidän "riidat" on ollut aika tyhmistä asioista. :D
Ollaan aina voitu puhua aikalailla kaikesta toisillemme, tosin mulla ainakin oli ylä- aste ajoista muutama asia joita en vaan osannut pukea sanoiksi kellekkään,vaikka kuinka yritin monta kertaa. Mutta nyt sekin on täältä blogista saatu selville. :) On kevyt olo, kun ei tarvitse kantaa taakkaa yksin. :)
Tän naisen kanssa on todella harvoin tylsiä hetkiä tai edes hiljaista! Voidaan jo ymmärtää katseista mitä toinen ajattelee. Saadaan aina niin mahtavia päähänpistoja kuten extempore road tripit puolen tunnin varotusajalla. :D Ne kaikki on ollu niin mahtavia reissuja ja ei oo varmaa tullu naurettuakaan pitkään aikaan niin paljon kun niillä reissuilla! :D Tän naisen kanssa aika lentää kuin siivillä, saatetaan istua neljä tuntia kahvilla, eikä edes tajuta ajankulua. Oon myös tutustunut muutamaan uuteen mukavaan ihmiseen tän naisen kautta joihin en olisi uskonut tutustuvani ilman.
Jos mulla on huono päivä, niin tää tietää kyllä mistä naruista vetää että saa mut hymyilemään. Ja saan purkaa huoleni ihan rauhassa eikä A säikähdä jos alankin yht' äkkiä itkemään, se on jo niin tottunut siihen että mä rääyn koko ajan. : D Hyvä esimerkki on se kun vuosi sitten mentiin Turkuun viettämään vappua ja pappa oli meillä, loppu illasta mulla meni hermo kun porukka vaan tappeli koko ajan ja mä aloin itkemään, niin tää mahtava nainen ajo miespuoliset ulos kämpästä ja jäi itse lohduttamaan mua. A ymmärsi heti mistä mun paha olo johtui ja sai mut taas nauramaan ja paremmalle mielelle.
Muistan kuin eilisen ne meidän monet ylä-aste aikaset reissut. Pitkin metsiä mentiin ja huippu hauskaa oli! :D
A:n porukatkin on huippuja, tollasset perhesuhteet mäkin haluan, kerrotaan asioita toisille. Tunsin oloni heti kotoisaksi kun ensimmäisen kerran tapasin A:n porukat.
Niin monet yöt ollaan valvottu yhdessä, niin monta tuntia ollaan puhuttu puhelimessa, niin monta kertaa ollaan yhdessä nolattu itsemme, niin monta tuntia ollaan naurettu yhdessä ja niin paljon ollaan koettu yhdessä ja toivottavasti koetaan paljon lisääkin! <3
En olisi voinut toivoa parempaa ystävää, vaikkei kaikki olekkaan sitä mieltä. Aina kun jompi kumpi meistä on eri paikkakunnalla soittelemme ja viestittelemme monta kertaa päivässä ihan vaan infotaksemme kuinka pahaa ruokaa syömme tai kuinka kuuma on. :D
Meillä on asioista kuitenkin erillaisia mielipiteitä mikä on musta hyvä, koska olis aika tympeetä keskustella asioista sellaisen ihmisen kanssa joka on kaikesta samaa mieltä. Me saadaan kunnon keskustelut aikaiseksi.:) Meillä on aika erillainen musiikki- ja miesmakukin, mutta juuri niistä me saadaan väittelyt ja keskustelut aikaiseksi.
En voisi kuvitellakkaan elämää ilman A:ta. Siinä on yksi liian tärkeä ihminen menetettäväksi.<3
Toivottavasti muillakin on tälläinen ystävä kuin mulla. :) Oon kerrankin ollut onnekas. Te voisitte kertoa vähän teidän ystävyyssuhteista? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti