Minkälainen on ystävä? Mikä ero on kaverilla ja ystävällä? Ketä voi pitää ystävänä? Näitä kysymyksiä kuulee todella usein. Mun mielestä ystävä on luotettava, rehellinen ja kertoo omia kuulumisiaan ilman että niitä täytyy udella. Ja pitää suhun yhteyttä. Ystävillä voi olla tietysti jotain pieniä salaisuuksia, mutta mun mielestä on ainakin kivaa että ystävät tietää susta kaiken. Mun mielestä ystävä ja kaveri eroaa siinä mielessä että kaverin kanssa hengaillaan sillon tällön, mutta ei välttämättä kerrota niitä mehukkaimpia juttuja. Ystäville taas kerrotaan ne mehukkaat juorut vaikka keskellä yötä. Ystäväksi voin kutsua sellaista ihmistä joka pitää suhun yhteyttä. Jota kiinnostaa sun asiat, jonka kanssa voit olla oma itsesi. Mä ainakin pidän ystävinä sellaisia henkilöitä joita pidän luotettavana, jotka saa mut nauramaan, tietää mun vahvuudet ja heikkoudet, pitää mun puolia, joille pystyn avautumaan melkein asiasta kuin asiasta ja kuuntelee sun ongelmiasi. Ja totta kai ainakin mun ystävillä pitää olla omia mielipiteitä ja keskustelutaitoa, koska mä en voi sietää niitä ihmisiä jotka tekee niinkuin muutkin ja ei omista omia mielipiteitä. Ja se että ei osaa käyttää sitä suuta mikä sulle on luotu on kanssa yksi ärsyttävimmistä piirteistä. Näitä ihmisiä onkin todella harvassa. Kavereita kyllä on paljonkin mutta ystäviä ei ole kuin ihan pari.
Välillä tulee mietittyä että kuin moni pitää mua oikeasti ystävänään. Aina tulee luultua että ollaan ystäviä, mutta sitten joutuukin pettymään. Eipähän muhun oikeastaan pidä aktiivisesti yhteyttä kuin ihan pari ihmistä. Huomaa sen jo siinä kun jää kahdestaan ihmisten kanssa että tuleeko sitä juttua vai ei. On se aika tuskallista kun ympärillä olevaa jännitettä voisi tökkiä haarukalla. Joskus miettii että onko sitä vaan säälistä joidenkin ihmisten seurassa. Kuitenkin kun omassa nuoruudessa on ollut kaiken näköstä, että sääliikö sitä vaan ihmisiä eikä raaski jättää heitä yksin, ("ei sillä nyt muitakaan ole, eikä viitti sitä yksinkään jättää") vai mikä siinä on että pitää hengailla sellaisten ihmisten kanssa jotka ei edes pidä suhun yhteyttä. Eipä sitä itsekkään huvita pitää yhteyttä ihmisiin jotka ei ole kiinnostuneita sun elämästä. Se että unohtaa jo ihmisen olemassa olon on aika paha juttu. Eikä edes huvita kertoa niitä synkimpiä salaisuuksia tälläisille ihmisille koska yleensä heiltä ei saa takaisin päin mitään. Joko he eivät kommentoi asiaa mitenkään tai alkavat pätemään. Jos kerron jonkun mehukkaan jutun itsestäni niin odotan kyllä että toinenkin kertoisi jotain eikä mumisisi vain jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti