Hiihtolomani

Tosiaan mulla oli nyt tämä viikko hiihtolomaa, olin tiistaihin asti töissä ja keskiviikkona otin suunnaksi Kalajoen ja menin kummieni luokse pariksi päiväksi. Tosiaan matkaa kummeilleni on myös lähemmäs 400km. Ja tietenkin tuo tiistai oli sen puoleen raskas päivä mulle kun papan kuolemasta tuli nyt vuosi täyteen. Matkalla muutaman pikku itkun tirautin, mutta mitä lähemmäs Kalajokea pääsin sitä vapaammaksi itseni tunsin ja ahdistus oli poissa. Ennen kuin menin kummieni luo, tietysti poikkesin haudalla viemässä mummille ja papalle kynttilän. <3 Mun teki vaan mieli halailla sitä hautakiveä ja käpertyä siihen viereen nukkumaan. Hetken siinä muistelin yhteisiä hetkiämme ja jatkoin matkaa Kalajoelle. Olin perillä n. 19, ja kummini kysyikin heti että millon olen viimeksi syönyt että nyt lähdetään särkille syömään! No otettiin siinä yhden serkkuni kanssa sitten siiderit kun kummini halusi tarjota ja syötiin hyvin. Tietenkin samalla muisteltiin pappaa ja mummia. <3 Syötyämme menimme "kotiin" katsomaan telkkaria ja juoruamaan.

Keskiviikkona herättiinkin suht aikaiseen, koska piti käydä niin monessa paikkaa ennen kuin vietiin mun serkku junalle. Käytiin yhdessä myös haudalla viemässä kynttilöitä, ja oli kyllä ihanaa kun sekkuni tokaisi että hän uskoo kuoleman jälkeiseen elämään, koska niin minäkin. Haluamme uskoa että rakkaamme jäävät maan pinnalle vaikka lintuna.
Hoidettiin siinä sitten asioita ja käytiin papan asunnolla. Pelkäsin kamalaa tunneryöppyä kun tosiaan siellä on nyt remontti kesken. Olihan se todella outoa nähdä ettei niitä tuttuja huonekaluja enää ollut paikoillaan, tavaroita oli sullottu jätesäkkeihin eikä asunnossa enää tuoksunut samalta, siellä tuoksui vain maali. Tuli vähän semmonen olo etten voi koskea mihinkään. Enonikin saapui sitten moikkaamaan mua pikaisesti ja pohdittiin siinä asunnon tulevasuutta. Kuulemma muutama ehdokas on jo vuokralle. Mä en vaan pysty hyväksymään sitä että jotkut tuikituntemattomat menee mun "pappalaan" asumaan. Sielä kun pyörin asunnossa ympyrää ja katselin paikkoja tuli joka huoneen kohdalla joku pikku muisto papasta. :) Asunnolta lähdettyä käytiin heittämässä serkku junalle ja palattiin takaisin Kalajoelle. Tehtiin ruokaa, juoruttiin, saunottiin ja katottiin telkkaria.

Torstaina mun kummi lähtikin töihin, vietin "kotona" koko päivän toisen serkkuni kanssa, löhöttiin ja juoruttiin vain. Juteltiin läpi mm. papan menetys, miehet jne. Oli myös ihana huomata etten ollut ainut joka on ihaillut papan ja mummin suhdetta jo pienestä pitäen. Tulimme myös siihen tulokseen että papan ansiosta meillä on miesten suhteen korkeat odotukset. Ja se on hyvä,pappa opetti että ansaitsemme vain parasta. Niin lojaalia ihmistä ei ole, eikä varmasti tule olemaankaan! Me molemmat haluamme samanlaisen suhteen kuin rakkailla isovanhemmillamme. Kummini tulikin sitten töistä ja järkyttyi kun meillä oli telkkari kiinni, makoiltiin serkkuni kanssa sohvalla ja kälätettiin kuin teinitytöt. :D Loppuilta menikin telkkaria katellessa. Laiska päivä siis.. :D

Perjantaina kummini meni taas töihin. Mä nukuin suht pitkään ja lähdin sitten ostoksille. Laitoin enolleni myös viestiä että olisi kiva nähdä kun on kuitenkin viimenen päiväni pohjoisessa. No enoni ei vastannut, ajattelin että hän on töissä. :D Myöhemmin selvisi että hänellä on puhelimen kanssa ongelmia eikä ollut edes nähnyt viestiäni. No sovittiin että soitan tästä edes hänelle jos asiaa on. :D Olin ostoksilla pari tuntia ja lähdin takaisin Kalajoelle, katsottiin vähän aikaa telkkaria ja kummini lähti juhliin ja minä lähdin serkkuni kanssa ulos syömään. Meillä oli kyllä niin hauskaa! :) Illalla olikin sitten haikeat fiilikset kun ajattelin koko ajan että hitto viimeinen ilta, huomenna pitää lähteä kotiin.. :D ylläri sinäänsä että katsottiin ilta telkkaria ja juoruttiin kuin pikkutytöt. :D Valvottiin todella myöhään kun halusin olla kummieni kanssa mahdollisimman paljon. :D

Lauantaina, herättyäni laitoin kamoja kasaan ja olin ärsyyntynyt että loma meni niin nopeasti. Kannoin tavarat alas ja pakkasin kummini avustuksella auton. Toin siis papan perintötavaroita samalla etelään. Siinä sitten syötiin kuhaa ja muussia ja juotiin vielä kahvit. Yritin viivytellä lähtöä viimeiseen asti kunnes 15 olikin jo pikku hiljaa pakko ottaa suunnaksi etelä. Tietenkin otin suunnaksi hautausmaan, olin kuitenkin tiistaina papalle luvannut etten lähde kotiin ennen kuin käyn taas moikkaamassa. Oli ihanaa että hautausmaa oli tyhjä, niin uskalsin jopa puhua. Sytytin kynttilän ja kerroin kuulumiset ja kerroin vihdoin ne tärkeät asiat jotka multa jäi sanoamatta. Yht'äkkiä havahdun taas siihen että haukon henkeäni ja itken hysteerisesti, aivan kuin olisin saamassa jotain paniikkikohtausta.  Silloin tuli taas tunne kuin joku olisi halannut mua ja rauhoitellut, ja rauhoituinkin aika nopeasti. Teki taas niin pahaa lähteä haudalta, olin siellä varmaan puolisen tuntia. Hautuusmaalta lähtiessä tuli myös tunne kuin mun auton kyytiin olisi hypännyt pari suojelusenkeliä.<3 Lähdin ajelemaan kotiin päin, ja kun kotiin oli vajaa pari tuntia matkaa, enoni soitti mulle ja puhuttiinkin melkein tunti puhelimessa. Molempia ärsytti kun ei kunnolla keretty näkemään ja enoni ehdotti jopa ulkomaanmatkaa, harmi että se osuu niin huonoon ajankohtaan ettei se mulle käy.. :( Enoni innostui taas kun oli kuullut että haluan asumaan pohjoiseen hän jopa lupasi etsiä mulle jo työpaikkaa. Ihana<3 :) Oli myös ihanaa kun enoni lupasi että tulee valmistujaisiini, samoin kummini. :) Enoni puhelun jälkeen aloin taas pillittämään kun tuli hirveä ikävä takaisin pohjoiseen vaikka juuri olin sieltä tullut, sen koko puhelun ajan hymyilin kuin hullu. Tuli taas rakastettu olo. :) Kyllä kun tässä on nyt pari tuntia ollut kotona, niin huomaa että täällä vaan on eri meininki kuin pohjoisessa, hirveesti oli kerrottavaa mutta ketään ei kiinnosta, kukaan ei kuuntele, äitiä ei kiinnosta käydä isänsä tavaroita läpi.

Mä kävin läpi kaikki piirrustukset jotka me lapsenlapset ollaan papalle laitettu. Ne oli niin söpöjä! Ne kaksi asiaa jotka löysin teki todella kipeää. Viimeisin piirrustus jonka olin papalle laittanut 2011, olin piirtänyt mut ja papan valokuvasta, muistan vieläkin sen kun töhersin sitä. Ja todellakin aion kehystää sen! Se on oikeesti hieno! Kaikista eniten tunteita herätti mun viimeinen kirje papalle. Luin sen äsken, enkä päässyt edes ensimmäistä sivua puoleen väliin kun taas itkin. Olin lähettänyt kirjeen kaksi viikkoa ennen kuin pappa nukkui pois. :/ Tällä hetkellä se on mun tärkein aarre, pieni paperinippu johon myös pappa on koskenut.  <3  Muutenkin on todella tunteikasta katsella noita papan ja mummin tavaroita meidän eteisessä. Aika epätoivoista, mutta oon nuuskinut koko illan yhtä tyynyä. Se vaan tuoksuu rakkaudelle<3

Kaiken kaikkiaan paras loma koskaan! Ei stressiä, paitsi okei nyt viimesellä päivällä pukkaa olemaan, mutta pohjosessa ei yhtään ahdistusta ei mitään! Mä haluan jo takaisin pohjoiseen! <3 NYYYYYT! Oon ollut pari tuntia kotona ja oon jo ihan kyllästynyt tähän mestaan. :/ Mutta mä niin tarvitsin tätä pikku irtiottoa, muuten olisin itkenyt koko loman kotona ikävää.

Uskotteko te enkeleihin? Tai kuoleman jälkeiseen elämään? Mun mielestä on paljon rauhoittavampaa kun uskoo molempiin. :)