Kauneus

Tän aiheen keksin kun katselin tossa Huippumalli Haussa ohjelmaa telkkarista. Nykyään nuorilla ja jo lapsilla on aivan järkyttävät ulkonäköpaineet. Myös pojat/miehet painivat näiden asioiden kanssa, tämä ei ole pelkkä tyttöjen ongelma. Itsellä on myös kokemuksia näistä ulkonäköpaineista, ja uskompa että kaikilla on jossain vaiheessa elämäänsä niitä ollut tai tulee olemaan. 

Suurin ongelma ulkonäköpaineisiin on mun mielestä sosiaalinen media. Telvisiossa, lehdissä ja netissä näemme näitä langan laihoja malleja. Kukaan ei voi välttyä näiltä "täydellisiltä naisilta/miehiltä". Jo lapsille suunnatut mainoksetkin ovat kamalaa katsottavaa, lapset on meikattu niin aikuisennäköisiksi ja osa niistä vaatteistakin mitä lapsille tarjotaan huhuh, en laittaisi sellaissia päälleni vaikka olisin missin mitoissa. Tämä on luultavasti myös yksi syy siihen miksi lapset alottavat yhä nuorempina meikkaamaan. Olen nähnyt jo 8-vuotiaita meikit naamassa, se ei ole kyllä kovin mukava näky.Itse ostin ensimmäiset meikkini kuutosella ja meikkasin aina salaa, aamuisin meikkasin nopeasti ennen kouluun lähtöä ja heti kun pääsin kotiin pesin meikit pois, niin ettei äiti tai isä niitä olisi nähnyt.

Itsekkin ostin ensimmäiset meikkini mainoksien uhrina, ihailin aina niitä täydellisiä silmämeikkejä lehdistä ja petyin kun ostin samanlaisen luomiväripaletin, mutten saanutkaan samanlaista meikkiä kuin lehdessä oleella mallilla. Omasta mielestäni olisin voinut kyllä aloittaa sen meikkaamisenkin paljon myöhempään. Seiskalla jo meikkasin melkein joka päivä ja kasilla/ysillä en oikeestaan liikkunutkaan kotoa ilman meikkiä. Nykyään en jaksa välittää, meikkaan jos jaksan tai olen menossa juhliin. Meikkeihinkin kuluu niin paljon rahaa! Nykyään oon ihan sinut meikittömän naamani kanssa, kunhan vain ihoni pysyy kunnossa. 

Mun mielestä lapsen pitää saada olla lapsi mahdollisimman pitkään ja meidän aikuisten on turvattava se hyvä lapsuus. Mitä sitten jos joku leikkii vielä 15- vuotiaana? Ei se tee kenestäkään "jälkeen jäänyttä". 15- vuotias alkaa olemaan jo täysi-ikäisyyden porteilla, mutta on silti vielä aivan lapsi. 

Ulkonäköpaineet ei siis rajoitu pelkästään meikkaamiseen ja kasvoihin. Myös siitä täydellisestä kropasta unelmoidaan. Mutta mikä sitten on täydellinen kroppa? No se mikä sinulla on. Se on juuri sopiva. Itse omina "synkkinä aikoina" sorruin katselemaan paljon erillaisia mainoskuvia. En niin katsellut niitä vaatteita vaan katsoin sitä kroppaa ja mietin miksei minullakin voi olla tuollaista täydellistä kroppaa. Se oli niin sopusuhtaisen näköinen. Aloin tuntea itseni rumaksi, koska en omistanut sitä mallin sopusuhtaista kroppaa ja kuulin siitä vielä koulussa ja kotona. Se masensi mua lisää ja tietyllä tapaa myös pahensi mun syömishäiriötäkin. Yritin tehdä vaikka mitä sen täydellisen kropan eteen, mutten koskaan onnistunut. Ja se tietysti masensi mua aina vaan enemmän. Kammoiksuin vaatteiden ostoa, koska mulla on aina ollut erittäin leveät hartiat, sellaisset miehekkäät. Jouduin jo todella nuorena ostamaan naisten osastolta takkeja koska ei ne lasten koossa olevat takit enää menneet mulle hartioista. Nykyäänkin mun on todella vaikeaa löytää sopivaa takkia, just mun hartioiden takia. 

Mua ärsyttää kuvien muokkaaminen, miksi niitä pitäisi muokata mitenkään erillaiseksi? Juu, kyllä saatan joskus vaihtaa vähän väria tai laittaa kehykset kuvaan, mutten ala poistamaan naamastani näppyjä tai muuta vastaavaa. Miksi sun pitäisi olla se mainoksen täydellinen nainen? Jokainen on juuri täydellinen sellaisena kuin on. Vaikka mua välillä häiritseekin mm. mun hartiat, nenä, suu, kädet, varpaat niin oon jollain tapaa jo oppinut hyväksymään ne koska en mä niitä pysty muuttamaan. Ne on sellassia kuin on, juuri sopivia. Olis se kyllä aika hassua jos mulla olisi todella pienet hartiat kun mun ruumiinrakenne on muutenkin miehekkäämpi 

kuin "normaalin" naisen. Ennen inhosin paljon myös mun hampaita, no en edelleenkään niistä hirveästi välitä, mutta ei ne muuksi muutu, en mä saa mun isoja jyrsijä-etuhampaita pois. Nykyään hymyilen paljon ns. pepsodenthymyä, se on paljon aidompi hymy ja se tarttuu! :)

Mua myös ärsyttää suuresti se, että nää langan laihat mallit aiheuttaa nykyään niin paljon syömihäiriöitä lasten ja miksei myös aikuistenkin parissa. Mun mielestä ketään ei saisi sanoa rumaksi (sorrun tähän välillä itsekkin, mutta se on jäänyt sellaiseksi suojakeinoksi tavallaan, yritän päästä siitä eroon), ei kaikki voi olla ulkoisesti kauniita, jotkut on enemmän ulkoisesti kauniita jotkut taas sisäisesti. Ja mun mielestä sisäinen kauneus ratkaisee. 

Jotenkin tästä tuli tosi hankala lukuinen teksti mun mielestä, mutta koittakaa selvitä sen kanssa. :D Varmaan kuitenkin ymmärsitte pointin. :D

Mun mielestä kaunis ihminen on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa olla oma itsensä. 

Mua myös ärsyttää se kun joku sanoo sua kauniiksi tai kehuu vaikka facebookissa sun kuvaa niin, vastaus on että "yök en oo" " oon ruma ku sika" tai jotain muuta vastaavaa. Okei joo tein näin itsekkin varmaan joku viisi vuotta sitten. :D Nykyään osaan ottaa jo kohteliaisuuksia vastaan, koska kyllä mä mun mielestä oon ihan kaunis, omalla tavallani. :) Olkaa onnellisia erillaisuudesta, se on rikkaus!

                             

                                 

Muistakaa että olette jokainen omalla tavallanne kaunis, jos joku jotain muuta väittää se on vain kateellinen. :)