Aaaaaw, mä en kestä...

Okei nyt lupaan, tää on tältä päivältä viimeinen teksti! Edellisessä tekstissä pyysin katsomaan muutaman videon, ja nyt jälleen pyytäisin katsomaan pari lisää. Siis mä en kestä! Näin sen pitäisi ollakkin! Niin suloisia nuo lapset ja taas nähdään että ihan turhaan jotain kiusataan esimerkiksi tuon liikuntavamman takia, koska samalla tavalla he voivat tehdä asioita kuin mekin, toki vain omalla tavallaan. Jos nuo edellisen tekstin videot sai mut itkemään niin nämä sai mut itkemään onnenkyyneleitä ja hymyilemään onnesta. Mä en malta odottaa huhtikuuta että viimeinen harjoittelu alkaa! Lapset vaan on niiiiiiiiiiiin ihania! <3

Ihana Peppi! :)

Samu Aivan ihana poika! :')

Ihana Marika! <3 Ihan itku tuli kun oma harjoittelujakso viime keväältä tuli mieleen ja ikävä omaa ihanaa kuntoutujaa, samanlainen ilopilleri kuin Marika. Oli aivan ihana kokemus olla hänen henkilökohtainen avustaja sen pari kuukautta. Opin niinä kuukausina niin paljon! Tuttua hommaa tuossa videolla näkyy. :) En näe mitään estettä sille että toimisin tulevaisuudessa jonkun henkilökohtaisena avustajana. Mulle se olis pikemminkin ihanaa saada auttaa jotain. Musta tuntuu että minä ja mun kuntoutuja molemmat opittiin jotain toisiltamme, mä opin heittäytymään hetkeen, ihan pokkana lauleskelin hänelle aamutoimien aikana koska hän siitä piti, ja mä en osaa laulaa enkä koskaan laula julkisesti, juttelin niitä näitä ja saatoin jäädä aamu/iltatoimienkin jälkeen juttelemaan hänelle. Voi niitä aikoja,ehkä paras harjoittelupaikka koskaan! :')

Mutta noissa jokaisessa videossa oli mun mielestä todella paljon törkeitä kommentteja! Menkää ihmiset itseenne ennen kuin tollaista kirjoittelette! Pistää vihaksi tollasset kommentit!