Because I am happy again!

Mulla on aivan mahtava viikonloppu takana! Perjantaina menin kaverin luokse istumaan iltaa. Tapasin myös yhden kaverin jota en ollut nähnyt suunnilleen vuoteen. Juttu luisti samalla tavalla kuin ennen, ihan kuin koskaan ei erossa olisi oltukkaan. Meillä oli niin hauskaa vanhalla porukalla, vaikkei meitä ollutkaan kuin puolet koossa. Millaista sitten tulee olemaan kun saadaan koko poppoo koolle, ihan parasta! :) Istuttiin ensin kaverilla iltaa ja sitten päähänpistona lähdettiin käymään baarissa ja siitä kaverin kämpille laulamaan singstaria! Tietysti aamulla nukuttiin pitkään, naurettiin, juoruttiin ja käytiin syömässä läheisessä Hesburgerissa. En muista milloin viimeksi olisin nauranut noin paljon. Olin kerennyt olemaan kaverilla vain muutaman tunnin kun mulla oli jo posket niin kipeät nauramisesta! Mä rakastan nauramista! :D Se on niin vapauttavaa ja rentouttavaa.

Eilen kun ajelin kotiin päin hymyilin koko matkan ja tajusin että mulla on oikeasti kaikki aivan loistavasti! Mun elämässä on vain ne tärkeät ja ihanat ihmiset kenet elämääni haluan. Nää ihmiset saa mun päivän paremmaksi jos mulla on huono päivä, nää ihmiset saa mut nauramaan ja hymyilemään kuin hullu. Kiitos teille ihanat ihmiset että olette osa mun sekavaa elämää. <3 Tajusin myös että periaatteessa mulla ei voisi paremmin mennä, no ehkä yhden asian voisi muuttaa, mutta se nyt on semmonen pikkujuttu. :D Oli mahtavaa myös tajuta se että ystävien tuella olen oppinut käsittelemään suruani ja tietyllä tapaa päässyt siitä nopeammin ylitse. Vaikka sitä kannankin mukanani joka päivä tiedän että mun elämässä on ihmisiä joille voin puhua jos tarvitsee ja he kuuntelevat mua. Ihmettelen kyllä miten mun ystävät ovat mua jaksaneet katsella näinkin pitkään, koska tiedän että osaan olla myös erittäin vaikea. Nää ihmiset on ollut mukana mun elämän ylä- ja alamäissä, tätä voisi melkein jos sanoa tosi ystävyydeksi. Nää ihmiset on hyväksyneet mut sellaisena kuin oon ja saaneet mut tuntemaan itseni tärkeäksi. Mä en vaan voi käsittää miten oon ansainnut mun elämääni näin hienoja ja ihania ihmisiä! Te ootte ihan parhaita!<3 Tulee tunne että oon kerrankin tehnyt jotain oikein. Ja vaan tekemällä niinkuin sydän sanoo ja tavoittellessa omia haaveita. En oo koko viikonlopun aikana itkenyt surusta, oon itkenyt vaan onnesta. Mä niin toivon että tää tunne kestää ikuisesti. Tää on ihan paras tunne! 

Muutenkin on ihanan vapaa olo. Tää blogi on auttanut mua niin paljon. Ei oo enää sitä vannetta sydämen ympärillä joka tukehduttaa mut, oon pystynyt kertomaan blogin kautta asioita joita en todellakaan kasvotusten osaa kertoa. Kivi on vierähtynyt sydämeltä. :') 

Onnellisuuteen ei tarvita suuria tekoja, pienet teot ja sanat riittää. 

Sanat ei riitä kuvaamaan kuinka tärkeitä ihmisiä mun ystävät on mulle. Olisin ihan varmasti hullujen huoneella ilman teitä. :D Mä toivon että pystyn olemaan teille aina samanlainen ihana ystävä kuin te olette mulle. :) Kiitos että mä riitän just tällässenä kuin mä oon, ettekä te tuomitse.<3 Saan olla oma tohelo itseni! 

Toivon myös että mun ystävät tuntee että voivat puhua mulle aina ongelmistaan tai ihan mistä vaan, mä olen valmis auttamaan ja kuuntelemaan! Sitä varten ystävät on!

Toisaalta olen myös kiitollinen mun menneisyydestä, koska ilman sitä en olisi tälläinen.  Haluankin jättää mun menneisyyden historiaan ja keskittyä vaan tulevaisuuteen. Ystävien avulla mä pystyn siihen, tietyllä tapaa mun menneisyys alkaa olemaan jo historiaa. KIITOS TEILLE IHANAT YSTÄVÄT! <3 

" Kun aamulla herään,

Mä tuntee voin sen

Tää on kaunis päivä, mä oon

onnellinen

Sama mulle vaik satais
Taivas ois pilvinen
Tää on kaunis päivä,
mä oon sopivasti onnellinen"

- Robin- Onnellinen-