perjantai 11. heinäkuuta 2014

Siis mitä?

Eilen tapahtui jotain mitä en uskonut ikinä enää tapahtuvan. Olin onnistunut välttelemään Skypeä eiliseen asti, ja siinä juttelin kaverin kanssa Whats upissa kun kuului se tuttu ääni, skypen viesti. Mitään ei vielä näkynyt ja ajattelin että kuulin omiani ja jatkoin kirjoittelua kaverin kanssa, kunnes yläpalkkiin ilmestyy skypeviesti, ja vieläpä tältä kyseiseltä mieheltä. Hetken mietin avaanko viestiä kun olin kuitenkin jo melkein unohtanut kyseisen miehen, enkä ajatellut häntä enää päivittäin. Päätin kuitenkin avata sen ja mietin vastausta pitkään, päädyin laittamaan perus moikkauksen, mies pahoitteli ettei ole ollut melkein kuukauteen yhteydessä, muttei kertonut syytä. Vaihettiin siinä vähän kuulumisia ja kaverin rohkaisemana kysyin mikä oli syy hiljaiselolle. Syy oli kuulemma se että entinen elämä sekoitti hieman pakkaa, kyseessä oli kuulemma LAPSIJUTUT. Kyllä siinä taisi leuka pudota lattiaan ja tuijotin sitä viestiä hetken kunnes sain kirjoitettua että tuleeko hänestä isä. Vastauksena sain että hän on jo, no uteliaana kysyin minkä ikäinen hänen lapsi on, no hän korjasi että LAPSET, heitä on kuulemma kolme. Ei mua häiritse että hänellä on lapsia, onhan hän kuitenkin mua vanhempikin. Mua häiritsee tässä vaan se ettei hän ole kertonut mulle mitään heistä vaikka monen monta kertaa puhuttiin lapsista yleisesti. Ja toisaalta olisihan hän voinut mulle laittaa jonkun näköistä viestiä, että ei nyt kerkeä viestittelemään tai jotain..
Mä en oikein tiedä mitä mä tekisin, kaverit sano että en saisi puhua sen kanssa kun kuulostaa niin epäilyttävälle tyypille, mutta kuitenkin en osaa olla puhumatta. Ja toisaalta ymmärrän häntä. Joku tässä kuitenkin vetää taas puoleensa. Ja tein eilen jopa sen mitä en uskonut ikinä tekeväni, kysyin mieheltä onko hänellä vielä muita "luurankoja kaapissa" ja hän sanoi ettei ole, niin päädyin sitten kertomaan omani. Hetki tuntui jotenkin oikealta. Miehen reaktio oli "ohoh, melkosta taakkaa kannat mukanasi" "täytyy kyl sanoa ettei siusta tuota puolta välity mitenkään, liekö oot selvinny tilanteesta hyvin :)"  Kerroin myös että harkitsin aikaisemminkin hänelle kertomista mutten osannut pukea sitä sanoiksi ja miten kertoisin sen kuulostamatta hullulle, hän vastasi vain ettei tuo kuulosta hullulta ollenkaan. Juteltiin eilen monta tuntia, ihan vaan niitä näitä. Hän lupasi palata asiaan. Itse en hänelle viestiä laita, katson laittaako hän mulle enää mitään vai karkotinko luurangoillani hänet tiehensä.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti