Pälätystä pitkästä aikaa..

Kello on kohta puoli kaksi, mun työt alkaa 06 eli mulla olisi aikaa nukkua vielä pari tuntia ennen töitä. Mutta ylläri sinäänsä mua ei väsytä. Olin siis iltavuorossa ja pääsin töistä 22, oli ihan hullu päivä. Mutta mä en vaan osaa mennä nukkumaan suoraan töistä, mä tarvitsen sen oman ajan rauhoittumiseen töiden jälkeen. Koska uni ei tule ajattelin käyttää aikana hyödyksi ja kirjoitella hiukan kuulumisia tänne, kun tällästä kuulumispostausta ei ole vähään aikaan taas tullut. Ja sormet on syyhynnyt monen monta päivää kun on hirveä hinku kirjoittaa, muttei ole vain saanut aikaiseksi kun ei oikein ole tiennyt mistä kirjoittaa. No eipä mun elämässä nykyään tapahdukkaan paljon mitään, mun elämässä on oikeastaan nykyään vaan työ. :D Tän kesän aikana oon ollu aina lähes viisi päivää putkeen töissä ja sitten kaksi päivää vapaalla. Vapaat on menneet lähinnä katsoen CSI Miamia koska en oo vaan muuta jaksanut tehdä. Yhtään vapaa viikonloppua mulla ei tässä ole ollut, no okei viime viikonloppu olisi ollut vapaa, mutta menin sunnuntaina töihin koska työkaveri tarvitsi sen vapaaksi. Alkaa pikku hiljaa tuntumaan tää niska limassa raataminen, stressitaso nousee jälleen ja töihin ei ole aina kiva mennä. Tuntuu taas että oon ollut ehkä liian joustava ja oon oikeastaan edelleenkin. Pitää opetella uudestaan se vaikein sana, EI!

Tosiaan oon edelleen samassa työpaikassa missä oon ollut jo kolmisen vuotta, eli periaatteessa olen vakkarina ainakin vuoden loppuun. Jos tässä ei muita töitä ilmene. Uusia listoja tehdään parhaillaan ja onneksi olin sen verta fiksu että tajusin pyytää vapaaksi pidemmän pätkän, jotta pääsen toivottavasti lähtemään Kalajoelle! :') Listat saisi jo ilmestyä jotta näen onnistuuko mun matka! Mä niin toivon että onnistuu, tarvitsen nyt pientä irtiottoa tähän, tarvitsen niitä leffailtoja kummien kanssa, niitä hetkiä kun juorutaan kummin kanssa kun pikkutytöt, niitä hetkiä kun saan käydä moikkaamassa sukulaisia ja eniten sitä että pääsen taas papan ja mummin haudalle. <3 Helmikuussa oon viimeksi käynyt ja siitä on jo 5kk, eli liian pitkä aika.

Tuntuu että olis hirveesti taas kerrottavaa papalle ja mummille. Tässä on tapahtunut niin paljon kaikkea mihin olisin halunnut että pappa ja mummikin saisi olla osallisena. Selasin tossa yhtenä päivänä kuvia koneelta, tietenkin törmäsin niihin kuviin jotka olin ottanut "pappalasta" helmikuussa 2013 kun olimme papan hautajaisissa, ne viimeiset kuvat jotka otin muistoksi. Kuinka kauan ihminen voikaan tuijottaa yhtä kuvaa jossa on keinutuoli? Kuinka paljon ihminen voi vuodattaa kyyneleitä keinutuolin takia? Vastaukset on kauan ja paljon! :D Tätä kirjottaessa tuntuu jälleen että joku on kurkussa kiinni, eikä henki kulje. Ikävä vaan on niin kova, eikä se tule hellittämään varmasti ikinä. Järkytyin yksi päivä kun tajusin että ei enää kauaa niin siitä on KAKSI vuotta. :/ Nyt on jo heinäkuu, alle vuosi.. :(

No jos nyt vähän ilosempia asioita kerrotaan niin oon koukussa CSI Miamiin, mulla on melkein kaikki kaudet ja oon nyt neloskaudessa menossa, ihme ja kumma oon ollut nyt kaksi päivää katsomatta yhtään jaksoa, koska ei vaan oo ollut aikaa. Kaiken vapaa-ajan oon nykyään kuluttanut kyseiseen sarjaan. Ja mä näin alkuviikosta Jesse Kaikurannan! Se kävi mun työpaikalla! :)
Tosiaan mulla on vielä kaksi aikaista aamuvuoroa, jonka jälkeen saan olla taas vaihteeksi kaksi päivää vapaalla. Ajattelin yrittää siivota ja käydä moikkaamassa kavereita toisella paikkakunnalla, toivotaan ettei jää vaan suunnittelutasolle. Mun on varmaan kaksi viikkoa pitänyt raahata takapuoli kaverin luo, mutta oon ollut aina liian väsynyt.
Mua ärsyttää myös se että mun atooppinen iho alkaa jälleen oireilemaan, mun oikean ranteen ihottuma on levinnyt ja se kutiaa, sama juttu mun sormissa, ne on kuivat ja niistä alkaa iho jälleen lohkeilemaan.

En muista oonko täällä maininnut sitä että se päiväkodin pesti meni multa ohi suun, hullua sekin työ olisi alkunut jo parin viikon päästä ja jos sinne olisin päässyt mulla olisi nykysessä työpaikassani enää muutama hassu työvuoro. :o Aattelin että mua olisi harmittanut enemmän toi työn menetys, mutta itseasiassa ei harmita edes paljoa. Toi oli mun elämäni ensimmäinen työhaastattelu ja tiedämpä nyt mitä multa voidaan kysyä. Mua ihmetytti kyllä se kun ne takertu siihen kun oon vaihtanut ammattia. :D Kyllä mä vielä paikkani löydän, vaikka se voikin viedä aikaa, pitää vaan osata olla kärsivällinen. (Jota en osaa..)

Ps. Mä arvasin ettei siitä miehestä tuu enää mitään kuulumaan! Hitto mä oon hyvä tulkitsemaan ihmisiä! :D Ilmeisesti mulla on jonkun näköinen kuudes aisti, koska jotenkin vaan aavistan tällässet jutut.. :D

Edellisessä tekstissä mulle annettin postausehdotus kirjoittaa adoptiosta, katson saanko tässä joskus siitä tekstiä aikaiseksi, mutta mulle saa laittaa muitakin postausehdotuksia, koska niin ei mulla oikein omassa elämässä tällä hetkellä tapahdu mitään muuta kuin työt. Musta on ihan huippua että nykyään ihmiset uskaltaa kommentoida mun blogia, alussa mulla oli pari seuraajaa ja tekstejä oli katseltu monta kertaa muttei ikinä tullut kommentteja, eihän ne edelleenkään pakollisia ole, mutta ne piristää aina päivää! :) Mä tykkään lukea teidän kommentteja, mitä pidempi sen parempi! ;)

Miten teidän kesä on alkanut? Mun tuurilla nää helteet on silloin kun oon töissä, taas vaihteeksi.. :D Ja töissähän on varmasti se 40-50 astetta lämmintä, jos siitä lähdetään.. :D Mulla ei oikeastaan siis ole mitään ihmeellisiä kesäsuunnitelmia, muuta kuin että yritän lähteä Kalajoelle ja luultavasti heitetään kaverin kanssa jonkun näkönen road trip! :) Niin juu ja pakko mainita sain tänään  3,60e tippiä! Wuhuu! :D