20.7-24.7.14

Eli tässä tää paljon toivottu ja odotettu matkapostaus. Alunperin mun oli tarkoitus kirjoitella joka päivä päivän tekemisiä, mutta olin joka päivän jälkeen niin väsynyt, etten sitten jaksanutkaan. Eli varautukaa pitkään romaaniin joka tästä luultavasti tulee jälleen. Tosiaan mulla piti olla viikonloppuna töitä, mutta sain vuoroni pois ja alunperinhän mun piti lähteä matkaan jo lauantaina, mutta perjantaina meni kavereiden kanssa niin myöhään etten jaksanutkaan lähteä ajamaan 400km, joten siirsin lähdön sunnuntaille.

Lauantaina pakkailin ja fiilistelin reissua. Meinasin ruveta nukkumaan yhden pintaan yöllä, kunnes serkkuni laittoi viestiä että hän on kännissä. No ajattelin että jaah, taasko se alkaa avautumaan päissään mulle, mutta pian sävy muuttui, hän sanoi että on masentunut, hän ei tiedä onko hänellä aikaa korjata virheitään, hän ei jaksa jne. No tietysti menin tästä "lievästi" shokkiin ja mun onneksi juttelin samalla tän miehen kanssa ja kerroin hänelle serkustani ja hän yritti rauhoitella minua, samalla kun yritin rauhoitella serkkuani kertomalla että olen sinne tulossa, kertomalla omia kokemuksia ja kerroin että olen hänen tukenaan jos hän haluaa keskustella kunnolla. Tää mun serkku on vähän arvaamaton tapaus, ja oon sen verta sukurakas ihminen että jos mun sukulaista satutetaan niin auta armias. Tietyllä tapaa tää serkun avautuminen latisti mun intoa, koska ajattelin koko ajan vain mitä jos, ja vielä kun viimeinen asia jonka serkulleni sanoin oli ettet tee mitään tyhmää, hän lupasi olla tekemättä ja hiljeni kokonaan. Samalla tää sai mun oman menneisyyden palaamaan aika vahvasti mun mieleen ja mua alkoi jälleen hiukan ahdistamaan. Katselin kelloa ja ajattelin ettehän mä jaksa ajaa, kun en kerkeä nukkumaan, päätin yrittää saada unta ja se olikin erittäin vaikeaa kun serkkuni pyöri koko ajan mielessäni. Viimein nukahdin ja herätessäni saatoin jo tirauttaa pikku itkut, koska yleensä näen "enneunia". Ja olin nähnyt unta että kummeille saapuessani puoli sukua istui olohuoneessa ja mun mennessä iloisena paikalle mulle kerrotaan että mun serkku on teholla. Yritin saada serkkuani kiinni, mutta hän ei vastannut. Pohdin pitääkö mun kertoa tapahtuneesta kummeilleni jotka ovat samalla kyseisen serkunkin kummeja. Haluanko pettää serkkuni luottamuksen? Päätin kertoa, koska ajattelin että jos jotain joskus serkun toimesta tapahtuukin, en mä kestä sitä jos en ole kertonut muille serkun pahaa oloa.

Sunnuntaina pakkailin viimeisiä tavaroita, kävin kaupassa ja tankkasin auton ennen lähtöä. Lähdin noin klo. 15 ajamaan kohti Kalajokea. Pysähdyin matkalla kolme kertaa, kerran vessaan, kerran navigaattorin seottua ja kerran kun enoni soitti. Yleensä pysähdyn matkalla vain kerran, mutta kun autonmittari näyttää +30 niin tiukkaa tekee. Juotavaakin meni ihan kiitettävästi matkan aikana.

Tietysti pysähdyin ensimmäisenä papan ja mummin haudalle. Hautausmaa oli mun onneksi tyhjä, ja vaikka autossa oli hirmu kuuma, jotenkin mä vaan jähmetyin autoon. Hetki mun piti siinä itseäni kasata kunnes lähdin haudalle. Mua harmitti ihan kamalasti kun olin unohtanut ostaa kynttilän. Porteista astuttuani näin sen tutun hautakiven jolloin kasvoilleni levisikin pieni hymy samalla  kun ensimmäinen kyynel jo vierähti poskelta. Nostin katseeni ja näin sen tutun kappelin ja näin silmissäni hautajaissaattueen kylmänä maaliskuun päivänä astelemassa pitkin polkua. Nopeasti tunsin jälleen puristuksen kurkussani ja huomasin kuinka raskaasti hengitin. Havahduin haudan luona siihen kun kyyneleet valuvat pitkin poskia enkä pysty lopettamaan. Sain kuitenkin suht nopeasti rauhoitettua itseni ja sain sanottua "mä tulin nyt". Koska hautausmaa oli tyhjä pitkään uskalsin jälleen puhua, jotenkin se vaan helpottaa oloa kun saa puhua edes sille hautakivelle. Kerroin kuinka olin valmistunut, töistäni ja tästä miehestä ja koska tiedän että erityisesti papalle tää mun ja miehen ikäero olisi ollut aivan liikaa pyysin pappaa hyväksymään sen ja antamaan jotain merkkejä miten mun pitäisi tän asian kanssa toimia. Kerroin että tahdon vain viimein olla onnellinen. Ja pyysin antamaan kaikki virheeni anteeksi, koska niitä on tullut tässä elämän aikana tehtyä. Havahduin pian taas siihen kun kyyneleet valuvat pitkin poskia ja haukon henkeäni, yht'äkkiä rauhoitun jälleen, aivan kuin joku olisi laskenut kätensä mun olalle. Hetken siinä kyynel silmässä vielä ihastelin kuinka kauniiksi hauta oli laitettu, ennen kuin päätin jatkaa matkaa. Lupasin papalle jälleen etten lähde kotiin ennen kuin käyn sanomassa heipat.
Autolle päästyäni katsoin kelloa, olin seissyt haudalla puoli tuntia! Ja sinä aikana serkkuni oli laittanut viestiä missä olen, juuri tämä kyseinen serkku joka edellisyönä oli mulle avautunut. Saatoin siinä hieman naurahtaa ja itkeä muutamat onnenkyyneleet, ainakin serkkuni olisi elossa. Kerroin serkulleni että olen haudalla ja lähden juuri kummilleni, serkkuni sanoi tulevansa myös sinne. No kyllähän mulle tuli siinä lievästi sanottuna kiire kun halusin olla paikalla ennen serkkuani, koska halusin kertoa kummeilleni serkusta. No en kerennyt, vaan olimme pihassa täysin samaan aikaan.

Sunnuntai iltana emme oikeastaan tehneet mitään muuta kuin söimme lettuja, juoruttiin ja vaihettiin kuulumisia. En kehdannut siinä kaikkien kuullen aloittaa puimaan serkkuni asioita, vaan kysäisin serkultani muistaako hän mitä on mulle puhunut. Hän sanoi ettei muista. Kysyin oliko avautuminen vain kännisekoilua vai mitä ja hän vastasi että oli. Kummimme oli hiukan ihmeissään ja siinä sitten vain naureskelin että oltiin eilen puhuttu. Serkkuni istui siinä pari tuntia ja heti kun ulko-ovi pamahti kiinni kysyin kummiltani onko serkkuni useinkin kännissä, ja kerroin meidän keskustelusta. Kummini luonnollisesti järkyttyi ja sanoi ihmeteleensäkkin miten serkkuni tuli heille, koska ei yleensä sielä käy vaikka pyydetään. Loppuilta pohdittiin serkun asiaa ja miten sitä pitäisi käsitellä. Tehtiin kummini kanssa sotasuunnitelma maanantaille. Huomasin että kummini oli erittäin huolissaan serkustani ja ihmetteli miten olen pystynyt edellisyönä nukkumaan. Meinasin siinä tirauttaa parit kyyneleet, kun rupesin ajattelemaan mitä jos kummini olisi tiennyt mun pahimmista ajoista.

Maanantaina heräilin kymmenen pintaan, tein aamutoimet ja menin aamupalalle. Kummini pohti edelleen serkkuani, kerrattiin sotasuunnitelmaa ja mietittiin päivän ohjelmaa. Yritimme ensin mennä toiselle tädilleni, mutta hän ei ollut kotona joten lähdimme suoraan serkulleni. Serkkuni ei ollut kotona, mutta hänen äitinsä oli, no siinä keskusteltiin ja yritettiin udella serkusta. Oltiin istuttu tädilläni vajaa tunti kun serkkuni pamahti kotiin. Kummini sanoi että "tehän voitte mennä tonne vaihtamaan kuulumisia". No menin serkkuni perässä hänen huoneeseensa ja yritin keskustella asioista hänen kanssaan, heikolla menestyksellä. Lopulta luovutin ja sanoin että mulle voi kyllä laittaa viestiä, mutten aina pysty vastaamaan heti. Sain serkultani luvan puhua asioista kummimme kanssa. No serkun luota lähdimme Särkille jäätelölle ja pohdimme serkuni elämää. Särkiltä menimme kummilleni ja illasta katsoimme elokuvan ja pelasimme Trivial Pursuittia, jonka mä voitin. :D Ainiin käytiin myös serkkuni haudalla.

Tiistaille mulle oli sovittu treffit enon kanssa Kärkkäiselle. No itsekkin olin hiukan myöhässä ja tiesin että enoni on tulossa suoraan töistä joten en soittanut hänelle heti kun hän oli pari minuuttia myöhässä. No hän alkoi olla puoli tuntia myöhässä ja ajattelin että soitan kohta hänelle, mutta enoni kerkesi ensin. Hän nauroi että oli lukinnut kiireessä itsensä ulos, ja puhelinkin oli jäänyt toisten housujen taskuun. :D Voi raukkaa.. :D No siinä pohdittiin missä syödään, ja päädyttiin menemään kaupunkiin ja poimimaan serkkuni matkaan. Vaihdettiin siinä kuulumisia ja kerroin enolleni mm. tästä miehestä, enoni ei osannut oikein sanoa asiaan mitään, hymähti vain. Ruuan jälkeen palattiin takaisin Kärkkäiselle jossa pyörin enoni kanssa hetken. Shoppailujen jälkeen lähdin takaisin kummilleni jossa illasta grillattiin makkaraa ja pelattiin taas Trivial Pursuittia ja katsottiin elokuvaa.

Keskiviikolle ei oikeastaan ollut mitään suunnitelmaa, lähdettiin vaan kummini kanssa ajamaan pitkin Kalajokea. Käytiin taas Särkillä pirtelöllä, mentiin kummilleni saunomaan, syömään ja ylläri pelaamaan.

Torstaina herättyäni laitoin kamat kasaan ja kannoin ne suoraan autoon. Syötiin aamupala, ja lähdettiin tätini luokse, istuttiin sielä pari tuntia vaihdettiin kuulumisia ja juotiin kahvit. Näin myös serkkuni ja hän kertoi sellassia asioita että huhuh. Tädiltäni lähdettiin serkkuni luo ja istuttiin sielä hetki. Keskusteltiin serkkuni veljestä (masentuneesta serkusta) ja päätettiin että jatkan hänen kanssa keskusteluaan ja kerron jos tilanne pahenee.
Haettiin pitsat, syötiin ja otin suunnaksi tän käpykylän. Tietenkin poikkesin taas haudalle, kyllähän siinä taas itku pääsi kun ei tiedä milloin sinne seuraavan kerran pääsee. Kerroin papalle serkustani ja pyysin pappaa ohjaamaan serkkua oikeaan suuntaan elämässä. Seisoin haudalla jälleen puolisen tuntia, en vain osannut/halunnut lähteä.

Tosiaan kotiin saavuin torstaina puolen yön aikaan. Olin aika väsynyt tuosta reissusta ja jotenkin olen vieläkin. Koko matkan paistoi aurinko ja päivisin oli se 30-32 astetta lämmintä, mutta musta se ei tuntunut niin kuumalle kuin täällä käpykylässä jo 20 astetta tuntuu, johtunee luultavasti merestä siinä vieressä. Tää oli ensimmäinen reissu pohjoseen, kun en käynyt papan asunnossa. Se jotenkin vähän masensi.

Kotimatkalla mua huvitti kun rupesin miettimään ketä kaikki äidin sisaruksia en nähnyt, äidillä on siis 8 sisarusta eli yhteensä heitä on 9, ja laskin ensin ne jotka näin, no heitä oli neljä. Sitten laskin ne joita en nähnyt sain jälleen neljä. Mietin varmaan puoli tuntia että kuka hitto se yksi täti oikein on ketä en nähnyt matkallani. Yht'äkkiä tajusin että hitto sehän on äiti. Kyllä siinä nauratti kun tunsi olonsa hiukan tyhmäksi.