Kolmen vuoden urakka ohi!

Hih! Nyt se on sitten virallista mä olen lähihoitaja! :) En mä turhaan haaveillut tästä kymmentä vuotta! Ei kannata luovuttaa vaikkei ensimmäisellä kerralla onnistukkaan vaan yrittää uudestaan. Mä en voi vieläkään uskoa oikein kunnolla että voin oikeesti mennä päiväkotiin töihin! Hullua! Vielä kuusi vuotta sitten tää tuntu niin kaukaselta haaveelta, jota en tuu koskaan saavuttamaan, mutta tässä sitä ollaan lähihoitajan paperit kourassa! Mä oon niin ylpee itestäni! :) Kyllä se aurinko paistaa joskus risukasaankin! :)

Tosiaan aattelin vähän kertoa meidän valmistujaisjuhlan kulusta. :) Elikkäs mulla soi kello jo 09.00 ja aloitin valmistautumisen. Itse juhla alkoi kuitenkin vasta klo. 14.00, mutta meidän piti päästä lähtemään jo 12.30, jotta keretään ajoissa paikalle. Mutta ylläri pylläri meidät tuntien oltiin myöhässä, tai no mä olin taas ajoissa, mutta iskän piti ennen lähtöä hoitaa miljoona asiaa. Mä siinä sitten peilailin itteäni kyyneleet silmissä, kun kelasin että kohta se on oikeesti totta, niin ihana äitini sano jälleen että olen huora, ruma jne. Mutta päätin etten anna sen idiootin pilata mun päivää. Niin ja valittihan se mun juhlistakin, että miksi mun pitää juhlat pitää kun kerran on jo paperit saatu. Ja kun ei mun isosiskokaan pitänyt, no öh, kylläpäs piti kahdet juhlat kun sai ylioppilaslakin ja ammatin. Tässä taas nähdään kuinka ihanasti olen tasa-arvoinen tässä perheessä. :) Siskon juhlia äiti oli innoissaan järjestämässä, mutta kun kyse on mun juhlista ei kiinnosta. No eihän sen ees tarvii mitään tehdä niiden eteen niin en ymmärrä mitä se valittaa, minä siivoon ja leivon siskon kanssa. Ei sen tarvii kun levittää normaalin tapaan hanuriaan, mutta kun sekin on sille liikaa, eikä sitä vissiin kiinnosta pahemmin sukulaisia nähdä. Mun mielestä se on toisiks paras juttu noissa juhlissa, ihanaa nähdä sukulaisia joita näkee harvemmin! :)

Mutta joo siis päästiin lähtemään vasta vähän ennen 13 kotoa, ja meillä oli matkaa reilut 80km juhlapaikalle, olin koko automatkan ihan paniikissa että keretäänkö ajoissa ja noloa jos joudutaan myöhässä menemään, kun istuin kuitenkin niin edessäkin. No kerettiin kuin ihmeen kaupalla paikalle, ja jäi aikaa vähän hengähtääkkin! :D No juhla alko sillä että joku nainen höpötti siinä niitä näitä, sitten joku opiskelija laulo ja sitten alkoikin se kaikkien odottama hetki, eli paperit kouraan! Meidän kanssa samassa juhlassa oli parturi-kampaajat ja kosmetologit. No kun oltiin saatu todistukset käteen, jaettiin stipendit. Kun kaikki olivat todistukset saaneet lähihoitajat lukivat lähihoitajan lupauksen jonka jälkeen saatiin laittaa lakit päähän! Ja sitten vaan kuunneltiin valmistuneen opiskelijan puhe ja musiikkiesitys, laulettiin suvivirsi ja heippa koulu! Mä en osaa kuvitella että en oo enää opiskelija! :o

Tosiaan jännitin aika paljon lavalle menoa, pelkäsin että multa tippuu kengät, tai sotkeudun verhoon, kaadun, tiputan ruusun tai todistuksen jne. Mutta ei mitään ei tapahtunut! :o Luokkakaveri naurokin mun vieressä kun laitoin todistusta laukun päälle kun mun kädet tärisi ihan hulluna. :D Selvisin myös juhlasta ilman kyyneliä! Sekin oli saavutus, sillä viimeksikin meinasi pokka pettää valmistuvan opiskelijan puheessa. Samoin nyt, myös viimeinen musiikkiesitys oli aika tunteikas, luokkakaverit itkee ja mä yritän pitää pokkaa taisin vaan hokea päässäni tyyliin "koira koira koira.." :D tiedän mulla erittäin hieno tyyli pidättää itkua.. :D Myös siinä kun halattiin ryhmänohjaajaamme viimeisen kerran ennen lähtöä, oli tulla tippa linssiin, mutta selvisin! :D

Nähtiinpä muuten taas sekin, ettei äiti pidä mun suoristusta taaskaan minään. Tulin kotiin ja isänikin alkoi selittämään äidilleni juhlista, itse menin olohuoneeseen tutkimaan mun todistusta. Mutta äitini ei sanonut edes onnea, hienoa tai mitään, ei pyytänyt nähdä todistusta, nauroi vain kuinka tyhmälle näytän lakki päässä. Isäni sentään halasi minua koulussa ja sanoi onnea. Itse vähän järkytyin tuosta halauksesta, sillä meillä ei paljon halailla. Mutta kiva kuitenkin. :) Tosiaan käytiin isän kanssa syömässä wieninleikkeet samalla kun hoideltiin asioita kaupungilla. Nyt pitäisi vaan huomenna alottaa juhlien järjestäminen kunnolla! :)

Älkää pelätkö toteuttaa haaveitanne! Jos niistä voi haaveilla, ne voi myös toteuttaa! :)

Tuore lähihoitaja kiittää ja kuittaa! :)

Lähihoitajan lupaus

Lupaan lähihoitajana tehdä työtäni

asiakkaan ihmisarvoa kunnioittaen

ja hyvää elämää edistäen.

Lupaan tukea ihmisen kasvua ja kehitystä, 

toimintakykyä ja omatoimisuutta 

sekä edistää terveyttä, ja hoitaa sairaita.

Lupaan pitää huolta apua tarvitsevista, 

ehkäistä syrjäytymistä, 

lievittää inhimillistä kärsimystä, 

elämän alusta kuolemaan saakka.

Lupaan noudattaa ammattieettisiä 

periaatteita ja salassapitovelvollisuutta,

kehittää ammattitaitoani 

sekä edistää omaa ja työyhteisöni hyvinvointia.

Sitoudun työyhteisöni sekä sosiaali- ja 

terveysalan kehittämiseen.