Mun on koko päivän pitänyt tässä siivota, sillä en oikein muuten kerkeä tällä viikolla siivoamaan, mutten oo jaksanut vielä aloittaa. :D Täällä on nii likasta etten ees tiedä mistä alottaa.. :D No kai se on pakko tän jälkeen, oon vältellyt sitä jo liian monta päivää ja tuntia! :D Mua on alkanut tänään vähän jännittämään, huomenna on juhlien harjotukset ja keskiviikkona sitten se on virallista! APUA! :o Ootan koko ajan että herään tästä unesta tai tulee soitto et koulu on kussu jotain, etten valmistukkaan. :D En käsitä.. :D Voin vaa kuvitella ku huomenna varmaa peilailen ton lakin kanssa koko päivän. En varmaa riisu tota hattua ikinä sen jälkee kun sen saan päähäni laittaa.. :D vitsi vitsi.. :D Ei toi nyt niin hieno oo, mutta se on merkki mun saavutuksista! :P
Tosiaan tässä on aika kiireinen viikko tulossa ja hei tää on mun viimeinen lomaviikko! Just ku oon päässyt lomailun makuun! Mä en tahdo töihin enää! :( Tänään ois pakko saada siivottua, huomenna on harkat ja käyn samalla pikakiertämässä pari kauppaa ja sitten illasta ehkä kerkeän viimeistellä siivousta, jos en sitä tänään valmiiksi saa. Keskiviikko menee siinä kun herään aikasin valmistautumaan juhliin ja käyn hakemassa paperit ja oonkin loppuillan ihan fiiliksissä! Torstaina tuleekin sisko jo tänne käpykylään, siinä pitää varmaan vähän yrittää siivoilla koko torppaa. Perjantaina pitääkin alottaa leipomisurakka ja laittaa paikat kuntoon, silloin saapuu viimeistään myös pohjoisesta kummit ja eno! <3 Ja lauantaina juhlitaan ja sunnuntai luultavasti menee vaan sukulaisten kanssa. :) Hihhihihih! Oon ihan innoissani jo siitäkin että nään kummit ja enon! Olis jo torstai! :P
Oon nyt aikalailla onneni kukkuloilla, vaikka oonkin muutaman kerran itkenyt tässä viikon aikana. Lähinnä stressistä ja pari kertaa papan takia, vaikka tää ei oo eka kerta kun pohjosesta tulee porukkaa etelään ilman pappaa, se sattuu silti. :( Voi kumpa saisin edes halata pappaa oikein kunnolla! :/ Mä näin tossa yks yö unta, että pappa tuli meille kummien ja enoni kanssa. Sekosin ehkä vähän siinä unessa kun näin papan, sen hymyn ja kuulin sen naurun. :) Säpsähdin hereille ja kun tajusin että se olikin vain unta, alkoi kyyneleet jälleen valumaan. Miksi unet loppuu aina väärään aikaan?! :( Oon myös tässä viikon aikana stressannut tosi paljon noita lauantain juhlia, kun porukkaa peruu vielä viime metreillä ja kaikilla on hermot kireellä niiden takia. Kuitenkin on ollut ihanaa, että se mies kenen kanssa oon jutellut on jaksanut kuunnella mun valituksia ja avautumisia. Meillä oli tossa yks päivä äidin kanssa "pieni" episodi josta sitten avauduin tälle miehelle, ja selvisikin että hänelläkin on samantyyppistä taustaa. Juteltiin sitten menneisyydestämme, tosin en kertonut edelleenkään koko tarinaa..Aina kun oon jutellut ton miehen kanssa oon löytänyt itseni hymyilemästä, miten joku osaakaan vetää oikeista naruista oikeaan aikaan. :P Oon nyt uskaltanut laskea mun suojamuureja hiukan alemmas, mutta pelkään kuollakseni että joudun pettymään.
Tosiaan tiedän että varmasti muutamia ainakin kiinnostaa tuo mun ja äidin episodi. En nyt enää kunnolla muista mitä kaikkea siinä tapahtu, mutta oiskohan se ollut torstai tai perjantai kun se tapahtui. Laitoin ruokaa uuniin ja räpläsin puhelintani keittiön pyödän ääressä, äitini tuli keittiöön jotain tekemään ja alkoi valittamaan taas kuinka en tee mitään, haukkui mut lyttyyn, mun kaverit, mun elämän, kertoi taas kuinka tyhmä olen, ja nauroinki että hitto ku oon tyhmä kun oon saanut itelleni kaksi ammattia ja mulla on työpaikkakin. Yritin siinä purra huulta ja olla välittämättä äidin puheista. Sitten mulla vaan napsahti en mä enää jaksanut kuunnella sitä paskaa, en muista mitä sanoin, mutta sen muistan että sanoin aika rumasti äitille ja löin mun oikean käden täysiä keittiön pöytään ja se on edelleenkin vähän arka sen takia. Äiti vähän säpsähti kun aloin naama punasena huutamaan, mutta jatkoi huutoaan, nousin ylös ja olin ottamassa ruokaa uunista pois kun äiti karjui että "vittu tuuletin päälle nyt heti saatanan idiootti". Huusin siinä äidille jotain takasin ja näytti siltä että se meinas tulla taas vaihteeksi päälle, no meillä on keittiön pöydän päässä sellanen pikku tuoli, kippasin sen nurin ja se lensikin äidin jalkoihin. Järkytyttiin äidin kanssa molemmat, äiti katsoi penkkiä ja sitten mua ja jatkoi huutoa, mä mietin mielessäni että ei hitto miksi mä tein noin, en mä halua olla äitini kaltainen. No äiti vaan jatkoi ja jatkoi katoin parhaimmaksi poistua tilanteesta, mutta äiti sanoi vielä jotain todella rasittavaa joten viskasin vielä leipäpussin lattialle ja lähdin huoneeseeni ovet paukkuen. Heti kun sain huoneeni oven kiinni lyyhistyin sängyn eteen ja aloin itkemään. Meni ehkä 5min niin äitini tulee huoneeseeni ja sanoo että tätini oli tullut meille. Siinä mä kuivailin kyyneleitä ja keräsin itteäni kasaan ja mietin että onko mun pakko mennä kuuntelemaan sitä äidin mussutusta. Keräsin itseäni hetken ja ennen kuin avasin viimeisen oven vedin syvään henkeä ja nieleskelin kyyneleitä. Menin keittiöön jossa tätini olikin äitini kanssa, huomasin että tätini katsoi mua hiukan huolestuneen näköisenä, mutta vedin taas feikkihymyn naamalle. Koko ajan ja edelleenkin mietin että mitä jos tätini olisi saapunut paikalle 5min aikaisemmin. Tai mitä olisi tapahtunut jos en olisi heittänyt sitä tuolia äidin jalkoihin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti