Mikä tekee sut onnelliseksi, tekee mut onnelliseksi

Viime postauksessa olinkin jälleen mieli aika maassa. Mutta nyt tässä parin päivän sisällä on tapahtunut jotain mikä on saanut mut hiukan piristymään, tosin se on ehkä vähän pelottavaakin.. :/ Tosiaan oon nyt kaksi päivää ollut kipeänä, ja menin toissa päivänä tylsyydessäni erääseen chattiin, no löysinkin sieltä itseäni vanhemman miehen, jonka kanssa oon jutellut nyt viimeiset kaksi päivää melkeimpä taukoamatta. :) Aika on mennyt kuin siivillä, ollaan löydetty paljon yhteisiä puheenaiheita ja ollaan tietyllä tapaa samanlaisia. :) Ja tuo herranen vaikuttaa mielenkiintoiselta ihmiseltä, eikä kumpaakaan ole häirinnyt jos ollaan oltu useampi minuutti hiljaa.. :D Molemmilla samanlaiset mieltymykset ja arvot.. Ja tää herrasmies on saanut mut monesti hymyilemään, mutta hän ei tiedäkkään vielä koko tarinaa.. Kuitenkin tulee taas väkisin mieleen, mitä jos.. Netissä on niin helppo esittää jotain muuta mitä on.. Mutta onko tää mies oikeesti sellainen mitä sanoo olevansa? Voiko tää tapahtua mulle? Toisaalta tää voi olla mun hetki heittäytyä ja uskaltaa.. Mutta miksi se on niin pelottavaa.. Mutta kuitenkin mielenkiintoista.. Uskallanko laskea suojamuurit? Uskallanko ottaa riskin?

Tosiaan en tässä kahden päivän aikana oo tehny muuta kun kattonut Sinkkuelämää ja jutellut tuon miehen kanssa... :D mutta niin tuossa katselin Sinkkuelämän neloskautta ja eräässä jaksossa oli Mirandan äidin hautajaiset ja yllätin itteni jälleen itkemästä kuin pien lapsi. :/ Aina kun jossain ohjelmassa on hautajaiset on pakko vaihtaa kanavaa tai sitten jumitan vaan tuijottamaan jotain pistettä ja alan miettimään papan hautajaisia. Niistä on yli vuosi, mutta muistan ne edelleen kuin eilisen. Toisaalta odotan kauhulla sitä päivää kun kummini ja enoni tulevat pohjoisesta sillä he tuovat vielä yhden säkin papan tavaroita, mikä unohtui pohjoiseen viime reissulla. Silti vaikka meillä on kämppä täynnä papan tavaroita, ne näyttää juuri siltä että ne on aina olleet siinä. Mutta se että näen taas papan elämän säkissä, kauhistuttaa mua.. Mä haluan papan mun juhliin, en papan tavaroita.. :/

Tää kuvakin saa mut jo itkemään, koska tiedän että pappa olisi osannut sanoa nuo sanat mulle juuri oikeaan aikaan, jos olisi tietänyt mun ongelmista. Ja tietenkin mä oisin uskonut pappaa. :')

Harjottelua on enää 9 päivää jäljellä, en oikein vielä tiedä menenkö huomenna jo takaisin. Vai oonko vielä huomisen kotona ja otan rennosti ja yritän saada itteni mahdollisimman terveeksi. Toisaalta poden huonoa omatuntoa siitä että olen sairaana. Koko ajan vilkuilen kelloa ja aattelen mitä mun tohon aikaan pitäis päiväkodilla tehdä. Joudun korvaamaan nämä mun poissaolopäivät ja luultavasti mun arviointipäivääkin siirretään, toisaalta ahdistavaa koska haluan tän vaan äkkiä pois alta, mutta toisaalta hyvä koska mulla on niin paljon asioita vielä näyttämättä. Toisaalta musta vähän tuntuu että tää flunssa vaivaa mua koko kuun, mulla ei periaatteessa ole varaa olla harjoittelusta pois kuin 2-3 päivää. Sitten ois periaatteessa pakko mennä vaikka keuhkokuumeessa paikalle jos paperit haluan kuun lopussa. Harjoittelun jälkeen on pari päivää vapaata sitten pitäisi olla menossa Tallinnaan, ja sen jälkeen pitäisi alkaa jo valmistelemaan juhlia, oivoi missä välissä tässä sairastaa? Ei missään. Ja kesäkuussa ei oikein voi olla kipeänä koska työt alkaa.. Stressaa taas niin paljon, mun pitäisi tehdä vähän noita harjottelujuttuja, mutten millään jaksaisi.. :/ Voi tauti mikset voinut tulla aikaisemmin.. :/