Tosiaan, mun vanhemmilta oon oppinut miten parisuhteessa ei tule toimia. Välillä musta tuntuu ettei mun vanhemmat tue toisiaan esimerkiksi toisen sairaudessa tai vaikeina aikoina.
Mä haluan että mies on mulle se tuki ja turva ja mä haluan olla omalla tavallani tuki ja turva miehelle. Haluan että mies tietää voivansa luottaa muhun, ja uskaltaa näyttää mulle tunteitaan mitä ei ehkä muille uskalla/tahdo. Haluan myös että jos mies sairastuisi esimerkiksi syöpään hän tietäisi että olisin hänen tukenaan enkä lähtisi ovet paukkuen. En myöskään halua että parisuhteessa haukutaan toista, tietenkin parisuhteessa on riitoja, en nyt väitä että mun parisuhde tulee joskus olemaan vaan ruusuilla tanssimista, mutta asioista voidaan keskustella kuin aikuiset. Periaatteessa ei ole asiaa josta ei voisi keskustella.
Haluan myös että parisuhteessani ei olisi salaisuuksia, että ne vaikeimmatkin asiat voidaan kertoa toiselle. Koska siinäkin osoittaa luottamusta, että pystyy kertomaan ne hankalammatkin asiat ja ainakin itse olen otettu jos joku sanoo ettei ole kertonut asiasta muille kun mulle. Ja mun mielestä tietyt asiat parisuhteessa on kahden ihmisen välisiä, niin en haluisi että niitä huudellaan pitkin kyliä.
Mä haluan että molemmat pystyy olemaan parisuhteessa sellaisia kuin on. Ja että toisen pienet viat hyväksytään. Mä haluan parisuhteen jossa kesken työpäivän toinen laittaa viestiä, että toinen on ajatuksissa. Mä haluan myös että parisuhde yllättää positiivisesti, esimerkiksi kun tulet raskaan työpäivän jälkeen kotiin on toinen kokannut tai siivonnut yms.
Haluan myös että molemmat tulevat suhteessa kuulluksi, eikä toinen tee päätöksiä yksin, vaan asiasta keskustellaan ja mietitään eri vaihtoehtoja.
Haluan että parisuhteessa molemmilla on kuitenkin ne omat jutut, joiden ääressä voi rauhoittua, ja tietenkin omat ystävät, ja miksei yhteisetkin. Haluan että parisuhteessani ei tarvitse koko ajan tehdä jotain ja keskustella, vaan että välillä riittää että toinen on siinä vieressä, vaikka sitten hiljaa. Olisi myös ihanaa jos mies kertoisi sponttaanisti asioita joista minussa pitää. Ja olisiko söpömpää jos toinen lähettäisi vaikka ns. rakkauskirjeen. :3 Jep, toivoton romantikko ilmottautuu! :D
Haluan parisuhteen jossa mies osaa tulkita mun tunteita, tietää milloin olen halauksen tarpeessa, ja halaa pyytämättä. Haluan myös että molemmat ylläpitävät parisuhdetta, eikä toinen mene vain virran mukana. Haluan myös että mies ei pelkää näyttää tunteitaan julkisilla paikoilla, että esimerkiksi voi kävellä käsi kädessä kaupassa yms. Olisi kanssa supermahtavaa jos ne ns. perhoset säilyisivät suhteessa. Mä en tahdo liian vakavaa parisuhdetta ja tarkotan tällä nyt sitä että osataan hassutella ja molemmilla on huumorintajua. Tietenkin tahdon että parisuhde on alusta asti sillä tapaa vakava, eikä "katotaan tuleeko tästä mitään.."
Niin no pakko mainita tähän väliin, että itse jos joskus kihloihin menen se tarkoittaa myös sitä että mennään naimisiin, mä tahdon kihloihin ja naimisiin vain kerran. Ja ainakin itse haluan tuntea ihmisen läpikotaisin ennen kihloihin menoa. Mutta jos mies nyt kosisi esimerkiksi vuoden seurustelun jälkeen, ja se tuntuisi oikealta, miksi kieltäytyisin? Ei mulla olisi syytä kieltäytyä. Ja mulle kosinta ainakin merkkaa että mies on tosissaan. Ehkei tuolle kosinnallekkaan voi sanoa oikeaa ajankohtaa, ehkä jokaisessa parisuhteessa on se oma oikea aika. Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa, milloin teidän pitäisi mennä kihloihin tai miksi teidän ei pitäisi mennä kihloihin. Ei kukaan ulkopuolinen tiedä mitä tunnette toisianne kohtaan tai mitä suljettujen ovien takana tapahtuu.
Tässä nyt kaikki mun unelmaparisuhteesta, mitä nyt näin aamuyön tunteina mieleeni tuli. :) Huomenna olisi tiedossa iltavuoro, mutta uni ei oikein tule tähän torppaan taas, johtunee luultavasti siitä että vapaat meni kirjaimellisesti nukkuessa, kun meinasi pöpöt iskeä. Mutta kertokaas millainen on teidän unelma parisuhde? Vai oletteko kenties jo unelmienne parisuhteessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti