Mulla on ollut yllättävän hyvä fiilis tässä viikon aikana, vaikka se onkin töissä vietetty. Mutta äsken sain sellaisen viestin kummiltani, jota en olisi halunnut saada, Serkkuni on alkanut sekoilemaan nyt ihan kunnolla. Alkanut kuulemma vetämään jotain nappeja.
Mä olen kuitenkin nähnyt ja kuullut kuinka mm. entisten kiusaajieni elämä on mennyt suoraan sanottuna täysin pieleen nappien takia. Napit saa ihmisen tekemään tyhmiä päätöksiä, päätöksiä joita ehkä selvin päin miettisi pari kertaa. Mä oon aina ajatellut että mun lähipiirissä ei ikinä tule mitään nappeja pyörimään, mutta näköjään olin väärässä.
Pelko joka hetken jo oli poissa, on jälleen läsnä. Mä pelkään mun serkun puolesta, mitä jos hän joskus päättääkin tehdä jotain tyhmää, mä pelkään myös mun serkun perheen puolesta, miten he jaksavat tai selviäisivät jos jotain kamalaa tapahtuisi. Tietyllä tapaa pelkään myös itseni puolesta. Mitä jos serkkuni tekisikin jotain tyhmää, miten mä selviäisin siitä, nytkin tuntuu että halu auttaa on kova, mutta miten mä täältä 400km päästä pystyn auttamaan. Musta tuntuu että multa loppuu keinot, oon yrittänyt netin kautta keskustella asioista serkkuni kanssa, mutta keskustelu on melkein samaa luokkaa kuin kasvotusten kesällä. Tuntuu että oon tehnyt kaiken mitä voin, mutta silti tuntuu että voisin tehdä vielä enemmänkin. Tässä parin viikon aikana radiossa on soinut kappale, jota en pysty kuuntelemaan kuivin silmin, se vaan tuo mun serkun mieleen joka kerta. Kyseessä on siis Haloo Helsinki!- Kevyempi kantaa.
"Sä haluat pois, sä haluat pakoon, mä tajuun mutten tahdo ymmärtää, sä haluat pois, kun et pystykkään kaikkeen mitä pitää yrittää, te tartutte toisiin nyt niinkuin kieli kylmään rautaan, nyt mä ajattelen, mutta ääneen sano en, että sut on kevyempi kantaa hautaan"
"Tää turruttaa tunteen, ja tää vie tehon, ne samat sanat kuulit aina päivittäin, koin hennon otteen, näin väsyneen kehon, pelkäsit liian paljon ystäväin, olit kaunis kuin tiikeri, jonka raajoja koristi, viivat viivojen perään, ja mä tahdon uskoa, että ois vielä toivoa joka aamu kun herään"
Vaikka serkulle sanoisi suoraan että pelkää hänen puolestaan, ei se auta. Se on se "kavereiden" painostus ja hyväksynnän hakeminen joka ajaa mun serkun näihin sekoiluihin. Monta kertaa oon serkulleni sanonut että ei hengaile sellaisten ihmisten kanssa, jotka ajavat hänet huonoille teille. Monta kertaa serkkuni on mulle sanonut että hän haluaa muuttua. Mutta muutosta ei ikinä tapahdu, paitsi pahempaan suuntaan.
Mä en enää tiedä mitä tehdä. Nyt kuitenkin oon niin onnellinen siitä että kesällä kerroin serkustani kummillemme. Ehkä tää saa tietyt ihmiset avaamaan vähän silmiään ja yrittää laittaa asioita järjestykseen. Ainakin toivon niin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti