Hyvää syntymäpäivää Mummi!

Olen kirjoittanut paljon papasta, mutten ikinä ole kirjoittanut kunnolla isovanhemmasta jonka kanssa sain viettää eniten aikaa, koska suurimman osan ajastamme asuimme saman katon alla. Kyseessä on siis isäni äiti, rakas mummini joka täyttäisi tänään 90- vuotta. Kahdeksan vuotta elämästäni sain jakaa mummin kanssa, muistan sen päivän kun eilisen kun 14.2.2000, tulin kotiin siskoni itki hysteerisesti ja kysyin äidiltä "miksi sisko itkee?" "Mummi on kuollut..". Muistan kun en edes kunnolla ymmärtänyt silloin mitä kuolema tarkoittaa, mietin vain pitäisikö minunkin itkeä kun siskonikin itki. Meidän perheessä ei ole kenenkään läheisen menetystä oikeastaan käsitelty millään tapaa. Mummi oli ensimmäinen läheinen jonka menetin.

Mua harmittaa hirmuisesti kun en loppujen lopuksi muista Mummin kanssa vietetyistä hetkistä paljoa. Parhaiten muistan kun Mummi teki mulle aamupalaa, no siinä oli leipää ja aamupala juustoa, muistan kun Mummi hetken katsoi touhujani ja säikähdin kun Mummi korotti ääntään ensimmäistä kertaa ikinä kuulleni. Nimittäin aamupalajuuston muovin väliin kun jää sitä "ohutta juustoa" luulin pienenä että se on muovia ja revin sitä pois. Mummini ärähti että en kohta saa ruokaa kun leikin sillä. Mummi opetti meille ettei ruokaa saa haaskata. Muistan myös kun siskon kanssa välillä hiippailtiin Mummin huoneeseen herättämään Mummi tai kuinka välillä salaa söin Mummin vihreitä kuulia. Tai kun meille tuli nuohooja, eikä mulle ollut kerrottu ja menin iloisena keittiöön ja yht'äkkiä leivinuunin päältä musta mies huutaa otatko kopin jos hyppään niin kyllä siinä pikku tyttö säikähtää. Juoksin mummon luo ja kerroin että sielä on musta mies. :D No en suostunut lähtemään Mummin luota ennen kuin nuohooja poistui.

Muistan myös kun Mummi joutui vanhainkotiin, muistan kun kävimme katsomassa Mummia, muistan kuinka iloinen Mummi oli kun kävimme häntä katsomassa, mutta kuinka surullinen hän oli kun meidän piti lähteä. Mummini oli samassa vanhainkodissa jossa olen ollut työssäoppimista ja kun ensimmäisen kerran menin huoneeseen. jossa Mummini oli ollut tunnistin sen huoneen heti, muistin missä Mummilla oli kirjahylly ja missä sänky. Kaikista hauskinta oli että tässä huoneessa asustava mummo muistutti paljon Mummiani.

Mulla on jonkunlainen muistikuva että Mummi lauloi tätä ja muita virsiä usein :) Vaikken uskokkaan Jumalaan, mun mielestä tää on kaunis laulu ja tuo mulle Mummin mieleen.

Mummo kulta, tähtiin sulle vilkutamme.

Kuule siellä taivahassa,
mummo sua rakastamme.

Niin paljon ois mummille sanottavaa,

niin paljosta kiitettävää.
Vaan nyt kaiken sen kaipuun ja ikävän
saa kertoa kyyneleet nää.

Mua harmittaa että oon liian väsynyt lähtemään haudalle ja viemään synttärikynttilää Mummille. Mutta aattelin korvata tän huomenna ja viedä kynttilän töiden jälkeen. :) Harmittaa myös etten muista kuin muutaman hetken Mummin kanssa, vaikka monta vuotta saman katon alla vietettiinkin. Ja kun en pienenä ymmärtänyt viettää Mummin kanssa niin paljon aikaa kuin vain mahdollista.

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ MUMMI!<3