Jotkut päivät on vaan parempi pysyä sängyssä. Voisipa aina aamuisin päättää onko kiinnostusta nousta ylös ja tehdä jotain vai viettääkö päivän sängyssä makoillen.
En todellakaan oo mikään jauhopeukalo, mutta ajattelin että tänä vuonna voisin ottaa haasteen vastaan ja kokeilla erilaisia uusia leipomuksia ja vihdoin kokeilla tehdä hienoja kuppikakkuja! Ja muutenkin leipoa vähän enemmän. Ja kokeilla uusia ruokareseptejä myös.
Viime vuosi oli ihan ok, sain kyllä haaveeni toteutettua, mutta haluan tästä vuodesta silti paremman kuin viime vuosi.
En oo ikinä ollut musikaalinen ihminen. En ymmärrä nuotteja. Enkä edes omista kitaraa, mutta mun veljellä on ja ajattelin pölliä sen kun ei se sillä mitään tee ja vihdoin opetella soittamaan edes Ukko Nooan. Ja muutenkin voisin käyttää tän koneellakin istutun ajan siihen että opettelen jotain uutta, jotain mitä oon halunnu ala-asteelta asti.
Voisin vihdoin viimein ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää tehdä tälle ulkokuorelle jotain..
Myönnän että oon aika laiska. Voisin lopettaa tekosyiden keksimisen miksen voi minäkin päivänä tehdä jotain. Niinhän sitä sanotaan että älä siirrä huomiselle sitä minkä voit tehdä jo tänään.
Mun pitäisi ehkä opetella päästämään irti tietyistä asioista, mutta se on hankalaa tiedän sen jo nyt.. Sulkea ne tietyt ovet mun takana ja aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. Lopettaa murehtiminen asioista joihin en voi enää vaikuttaa. Mutta sekin kuuluu mun luonteeseen, joten haastavaa tulee olemaan.
On aika siirtyä eteenpäin.
Niin no tarvitseeko tätä nyt hirveästi selitelläkkään..
Oonhan mä aika positiivinen nytkin, mutta voisin olla enemmänkin.
Nyt kun tässä vapailla saisin siivottua mun huoneen, niin voisin ihan aikuisten oikeasti pitääkkin tän aikuisen huoneen näkösenä. Tavarat paikoilleen käytön jälkeen, pyykit pyykkiin heti, turhat tavarat pois jne. Mutta en vaan voi sille mitään että pieni sotku on mun mielestä kotosampaa kuin tiptop siisteys. :D
Peruskoulu aikoina luin paljon, sitten se vain jotenkin jäi. Monta kirjaa oon ostanut ja ajatellut että luen ne, mutta ne on aina jääneet jostain syystä kesken. En oo jaksanut keskittyä lukemiseen. Tiedän että istun aika pajon koneella netin ihmeellisessä maailmassa ja katsellen sarjoja, mutta voisin vihdoin opetella lukemaan uudestaan, ennen saatoin viikossa lukea yhden kirjan. Olin aina nenä kiinni kirjassa ja mut joskus ala-asteella palkittiin tyyliin jonain lukutoukkana kirjaston käytöstä.
Joissakin asioissa mun on ollut vaikeaa uskoa itseeni, on ollut vain helpompi luovuttaa. Mutta nyt yritän karistaa sen "en mä osaa" "en mä pysty" mun päästä. Ja vihdoin uskoa itseeni jokaisessa asiassa, jos en onnistu ensimmäisellä kerralla, onnistun ehkä toisella tai kolmannella..
Mun teinivuodet oli suoraan sanottuna helvettiä, olin todella kapinallinen ja ihan kamala tytär. Tietysti oon nytkin kotona asuessani rahallisesti auttanut porukoita, mutta voisinhan mä tietysti auttaa enemmänkin. Voisin ihan vapaaehtoisesti osallistua mm. kotitöihin jne.
Mä en oikeastaan ole ikinä ollut sinut mun kroppani kanssa. Oon aina löytänyt siitä vaan jotain vikoja, mutta nyt kun otan itseäni niskasta kiinni, voin ehkä jopa olla sinut ulkokuoreni kanssa, toivottavasti..
Tuskin tätäkään pahemmin tarvitsee selitellä. Voisin opetella nauttimaan elämästä, virheet kuuluu elämään. Jos ei tee virheitä ei myöskään elä.
Oonhan mä tietyllä tapaa ylpeä itsestäni, mm. että oon saanut itselleni kaksi ammattia. Mutta tietyllä tapaa en kuitenkaan ole ylpeä joistakin asioista. Mun pitäisi ymmärtää itsekkin se että mä olen mä, enkä pahemmin tässä iässä enää voi luonnettani ruveta muuttelemaan. Ja nuo menneisyyden haamut ovat vain auttaneet mua löytämään itseni, ilman niitä en välttämättä olisi tälläinen kuin nyt.
Kesällä hymyilin vielä paljon, mutta jotenkin se hymy on kadonnut johonkin. Voisin kaupungilla hymyillä tuntemattomille sen sijasta kun katsoisin niitä murhaavalla katseellani.
Toivottavasti en tänä vuonna unohda elää, toivottavasti ymmärrän että elämässä on muutakin kuin työ ja opin sen ei- sanan uudestaan.
Oonhan mä aikoinaan käynyt tukiviittoma kurssin koulussa, mutta enhän mä siitä enää pahemmin mitään muista. Voisin etsiä kurssin lappuset ja kerrata viittomia. Ihan myös vaikka netistä. Koska hoitajan ammatissa nää on tarpeellisia, ja varmasti tarvitsen niitä. Ja jos pääsen tuonne työpaikkaan minne nyt hain, tarvitsen näitä sielläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti