Et voi pilata mun fiilistä millään, mul on kaikki hyvin tänään!

Eipä mulla oikein oo mitään asiaa, muuta kun että mulla on HUOMENNA työhaastattelu sinne paikkaan minne hain! APUA! Musta voi ihan oikeesti kohta tulla hoitsu, tai no siis oonhan mä jo nyt, mutta siis että pääsen tekemään niitä töitä apua! :D Oon niin innoissani etten ees pysty nukkumaan, mä en osaa ku hyppiä, huutaa, riehua, itkeä.. voiko tää oikeesti tapahtua? :D Miten pystyn olemaan huomenna vielä ilta-apuvuoron töissä kun oon nyt näin innoissani, etten pysty keskittymään mihinkään!

Mä en vaan ymmärrä, siis voiko tää oikeesti olla hyvä vuosi kaiken kaikkiaan? Kummipoika ja ehkä uusi työ?! Oikeesti!? Oon tällä hetkellä ku Naantalin aurinko! Vuosi sitten en kuvitellut että vuoden päästä olisin tässä tilanteessa. Mulla oli suunnitelmat koulun loppumisen jälkeen, mutta ne sitten vähän jäi, eräistä syistä. :D Mutta onhan tässä vielä monta vuotta toteuttaa niitä.. 

Mä tiedän että jos pääsen tuonne työpaikkaan, mulla saattaa päästä vikana päivänä itku tuolla nykysessä työpaikassa. Ihmisistä on tässä kolmen vuoden sisällä tullut aika läheisiä ja monen kanssa on hyviä muistoja. :) Työpäivät ovat olleet hauskoja ja mua kyllä vähän surettaa jos joudun jättämään työkaverini tuonne myrskyn silmään. Mutta on taottava kun rauta on kuumaa. Ja muutenkin tuo työpaikka oli sellainen "teen tätä koulun ohella" ja nyt "teen tätä kun muutakaan ei ole". Mutta eihän se ole edes varmaa että joudunko edes jättämään nykyistä työpaikkaani, että onko tuo uusi paikka mun. Yritän olla iloitsematta liian aikaisin, mutten osaa..  Ja kun luin maikkarin vuosihorroskoopin lupaili se jo vähän uutta työtäkin, joten.. ;) (juu kyllä uskon horroskooppeihin)

Mulla on ihan oikeasti ehkä mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä, jättää pahin stressin aiheuttaja pois. Hienointahan tässä vielä olisi että muuttaisin omilleni, mutta kun en taas näe järkeä muuttaa tohon parin kilometrin päähän porukoilta. Vaikka joo, olishan se kokemus joka kasvattas vielä enemmän ja apu olis lähellä. Mutta mä en vaan nää siinä mitään järkeä, miksi muuttaisin tonne meteliin kun voin olla täällä hiljaisuudessa ja vähän syrjemmässä. :D Mielummin muutan heti kauemmas, mutta joo tiedän senkin että kun toi on vakkaripaikka, ja jos sinne pääsen niin enhän mä tiedä kauan mä sielä tuun olemaan. Enkä mä nyt porukoillakaan aio asua lopun elämääni, mutta kun ei mulla oo kiinnostusta muuttaa mihinkään naapurikuntiin ja toi keskusta tuntuu niiiiiiin turhalle. Ja mulle on moni sukulainen sanonutkin että asu vaan himassa niin kauan kun mahdollista, sitä kerkeää omillaan asumaan vaikka kuinka monta vuotta. Ja ollut mun kanssa samaa mieltä tuossa että ei ole mitään järkeä muuttaa parin kilometrin päähän kotoa. Mutta aika näyttää, voihan se olla että mielipiteeni muuttuu jossain kohtaa, mutta nyt oon edelleen tätä mieltä ja mua ärsyttää kun ihmiset alkaa jankuttamaan mulle omilleen muutosta vaikka tietäisi mun kannan. Enhän mä halua asua porukoiden nurkissa loppuelämääni, mutta sitten taas, kun porukat tarvitsee vähän taloudellista tukea, ja kun kumpikaan ei oikein oo missään elämänsä kunnossakaan ja iskällä on diabetes ja sekin tekee niin pitkiä päiviä, että mitä jos äiti ei ole paikalla kun iskä saisikin jonkun kohtauksen. Joo enhän mäkään nyt oo iskän kanssa 24/7, mutta suht hyvin oon tietonen missä päin se liikkuu, toisin kuin äiti. :D Tiedän että pärjäisin itse kyllä yksinkin, mutta pärjääkö porukat..

MUA JÄNNITTÄÄ NIIN PALJON ETTEN KESTÄ! Mitä multa kysytään, mitä laitan päälle? Miten laitan hiukset? APUA! Elämäni toinen työhaastattelu!