Hyvää joulua!

Siis mitä, onko huomenna muka jouluaatto? Mulla ei ole joulufiilistä oikeastaan yhtään, ehkä johtuu tosta säästä suurimmaksi osaksi. Tiedän jo etten tule paljon lahjoja edes saamaan, mutta ei se nyt toisaalta edes haittaa, mutta ois se joulufiilis silti kiva. :D Mä en ole edes kerennyt tekemään joulusiivousta! No ei kai se haittaa kun mun osalta joulu menee töissä. :D Mutta silti haluan toivottaa hyvää joulua! Ja hei blogini täyttää kuuden päivän päästä VUODEN! Mitä ihmettä? Onko siitäkin jo vuosi?! :D Saatte nyt toivoa jotain erikoispostausta jonka toteutan. :D

Tosiaan oon koko joulun töissä, tänään alotan neljän yön putken.. No rahaahan se vaan tietää.. ;) Saas vaan nähdä mitä siitä työnteosta tulee kun mulla on atooppinen iho ja mun ihottuma on levinnyt oikeen käden pikkurilliin ja se on ihan turvonnut, sitä kiristää koko ajan enkä saa taitettua sitä kunnolla ja muutenkin sellanen poltteleva kutina koko ajan.. :( Tykkää varmaan hirveesti kun kaiken maailman aineiden kanssa joudun leikkimään, mutta ei voi mitään.. Herkästä nahasta saa kärsiä kirjaimellisesti! :D

Ihana S saapui Saksasta Suomeen perjantaina ja viikonloppu menikin sitten aika lailla sitä juhlistaessa.:) Oli hauskaa, mitä nyt sunnuntai aamuna oli vähän huono olo. :D Saatoin myös hiukan humalapäissäni avautua ihmisille asioista, mutta eipä se toisaalta haittaa. Niiden ihmisten kanssa pystyn olemaan oma itseni ja eipä ole mitään salaisuuksia enää meidänkään välillä. :D

Oon taas miettinyt täs lähipäivinä että miksi miesten pitää olla niin hankalia. Ei niitä voi ymmärtää. :D Mun miesmakukin on hiukan ehkä muuttunut tässä vuoden aikana. Mulle tärkeintä on oikeestaan miehessä se luonne ei millään muulla ole väliä. :D En oo nykyään ehkä niin nirso mitä olin vielä vuosi sitten. Oon avannut silmäni. :D

Musta on kuulemma tullut papukaija ja huomaan sen kyllä itsekkin oon oikeestaan koko ajan äänessä tai ainakin suurimmaksi osaksi, Oon myös hymyillyt ja nauranut enemmän kuin pitkään aikaan, oon niin kaivannut sitä tunnetta. Pikku hiljaa oon myös alkanu saamaan mun positiivisuutta takaisin, mutta tiedän että taas helmikuun lähestyessä sekin alkaa katoamaan Kohta siitäkin on vuosi kun mun maailma hajos pieniksi sirpaleiksi, oon saanut suht hyvin koottua itseni tässä vuoden aikana, mutta kyllä se silti oli kamalaa katella joulukortteja joita oli tullut, ensimmäistä kertaa sielä ei ollut sitä papan korttia. ;<  Se oli jo melkein yhtä kamala tunne kun lokakuun 10.  päivä. Päivä jolloin meillä piti olla isot juhlat papan 90- vuotisten ja muutamien viiskymppisten kunniaksi. Tiedä sitten tuntuisko tää edelleen näin pahalta, jos meidän viimeinen tapaaminen olis ollut toisenlainen ja olisin kerennyt hyvästelemään papan kunnolla. Mutta sitä emme saa koskaan tietää. ;< En mä voinut kuvitella että tää eka joulukin olis niin vaikea ilman sitä sun tärkeintä ihmistä, tukea ja turvaa. Mutta onneksi mun elämässä on myös muita ihania ihmisiä, jotka pitää mut järjissäni.<3 Jos mä aikasemmin olin herkkä niin tän vuoden aikana musta on ainakin tullut yliherkkä! :D Voin periaatteessa itkeä ihan mistä vain. :D Jo jotkut sanat, esimerkiksi syöpä saa mut puremaan huulta ja huomaan jo kohta itkeväni. :D

Mutta hei! Koulua on enää 5kk jäljellä! Jes! Nyt kun en mitään möhlisi niin ihanaa! :) Pitäis ainakin yks tentti uusia niin ei olis mitään hylsyjäkään. :D Olis sekin kiva kun tietäisi missä ne tenttimateriaalit on.. :D

Mutta mä taidan vetäytyä vielä pikku torkuille ennen töitä! Jouluja! :)