Lapsuuteni

Joku oli toivonut että kertoisin lapsuudestani enemmän. Ajattelin nyt että kertoisin tässä lapsuus osiossa tonne kutosluokan loppuun. Ja sitten jos joskus jaksan tehdä nuoruus osion voisin kertoa yläaste ajoista tähän päivään. Ei siinä kyllä hirveästi mitään tapahtunut, mutta katotaan mitä sitä itse edes muistaa niistä ajoista.

Elikkä synnyin 1992 tämmössen pieneen kylään, vanhempani olivat/ovat maanviljelijöitä ja mulla oli/on sisko, joka on mua 5 vuotta vanhempi. Hirveesti en lapsuudesta mitään muista, tai sitten silloin ei oikeesti vaan tapahtunut mitään, koska täältä oli tosi vaikeaa päästä mihinkään. :D Leikin siskoni kanssa näitä perus tyttöjen leikkejä ja sitten riehuttiin tossa meidän pihalla. Autettiin myös vanhempiamme näissä arjenaskareissa tai oltiin ainakin auttavinamme. :D Siskoni aloitettua koulun emme tainneet enää hirveästi leikkiä yhdessä kun siskolla oli nyt omat kaverit. Kun olin 4- vuotias meidän naapuriin muutti perhe, ja tutustuin silloiseen parhaaseen ystävääni. Meillä on kaksi vuotta ikäeroa. Näimme lähes päivittäin. Voisi sanoa että olimme silloin kuin paita ja peppu. Aloitin myös seurakunnan kerhon olisikohan se nyt ollut tossa 5- vuotiaana, en kyllä yhtään muista että oliko se joka päivä vai pari kertaa viikossa, muistan noista ajoista vain sen että mulla oli tosi ruma reppu. : D

Sitten 6- vuotiaana menin päiväkotiin, sielä sain taas uusia kavereita. Ja myös silloinen paras ystävänikin tuli sinne. Muistaakseni mentiin aina kaverin äidin kyydillä päiväkotiin ja mun isä haki meidät. Päällimmäisenä päiväkoti ajasta on jäänyt mieleen se että silloin syntyi mun pikkuveli, sitten nää krokotiilileikit, liukumäessä leikittiin kissoja ja sitten se yks kotimatka kun isäni poikkesi kaupassa ja odotin kaverini kanssa autossa ja isä toi meille toffeetuutit ja mulla irtos hammas siihen tuuttiin. :D Vähitellen meitä alettiin "valmistamaan" kouluun ja se pelotti mua toisaalta aika paljon, mutta toisaalta olin myös innoissani että pääsee kouluun.

Ekasta koulupäivästä en hirveesti mitään muista. Oikeestaan ainut muistikuva siitä on että isäni saattoi mut kouluun ja mua suretti ku muiden vanhemmat oli sielä lastensa kanssa ja niiden tunkena, mutta mun isä kääntyi ovelta takaisin kotiin, koska sen piti lähteä takaisin töihin eikä se kerennyt olemaan mun tukena. Mua pelotti aika paljon koska en tiennyt minne mun pitäisi mennä. Olin lapsena tosi ujo, no oon kyllä vieläkin, mutten ehkä enää niin paljon kun pienenä. Meidät jaettiin luokkiin ja tutustuttiin toisiimme, ja mut otettiin heti silmätikuksi. En tiiä edelleenkään mistä se johtu, koska en mun mielestä ollu mitenkään erillainen kuin muut. Pikku hiljaa mua alettiin kiusaamaan ihan kunnolla, oli haukkumista, tavaroiden piilottamista ja pari kertaa mua taidettiin jopa lyödäkkin. Ja nää päiväkoti kaveritkin hylkäsi mut tai siirtyi eri kouluun. Opettajat ei tähän puuttuneet vaikka kotoa pyydettiin ja minäkin kerroin aina opettajalle koska mut oli kotona opetettu siihen että jos mua kiusataan siitä kerrotaan, no tietysti sekin lietsoi tulta pesään. Pari kertaa äitini ärähti kiusaajilleni ja heidän vanhemmilleen, kiusaaminen ehkä hetkeksi helpotti, mutta jatkui edelleen.

No sitten siirryttiin tokalle ja kiusaaminen jatkui pahempana, eikä opettajani tehnyt mitään. Välillä menin itkien kotiin, koska uskoin kaiken mitä kiusaajat mulle sanoivat. Oli mulla silloin peräti kaksi ystävää, tää mun naapuri ja sitten yksi kehen olin koulussa tutustunut. Mua suretti tosi paljon ettei mun naapuri ollut mun kanssa saman ikäinen. Me oltiin tän koulukaverin kanssa kuin paita ja peppu ja siitä meitä molempia alettiin kiusaamaan. Ja olin lapsena isompi kuin muut, mutta oon aina ollu olin jo syntyessäni.

Kolmosluokalla meille tuli sijainen koska opettaja jäi jollekkin lomalle, virkavapaalle vai miksi sitä sanotaan.  Tämä oli ala- aste aikani paras opettaja. Hän puuttui kunnolla kiusaamiseen, ja sain oikeasti apua oppimisvaikeuksiini, hän jäi koulun jälkeen minun ja parin muun oppilaan kanssa opettelemaan matikkaa ja hän heitti minut kotiin koska kuljin taksilla kouluun ja hän ajoi kotimatkallaan meidän ohitse. Häntä oikeasti kiinnosti että me opimme ja hän piti kuria. En olisi halunnut enää ketään muuta opettajaa ja olinkin tosi surullinen kun jouduimme hänestä luopumaan. Hänen opetuksessaan oikeasti opin asioita.

Nelosella meille tuli ensimmäistä kertaa miesopettaja. Ja kiusaaminenkin jatkui. Tää opettaja oli isän kaveri/tuttu ja jotenkin tuntui tyhmältä mennä hänelle valittamaan kiusaamisesta, alussa meninkin, mutta kun asialle ei mitään tehty annoin asian olla. Meille taisi tulla uusi oppilas joka alkoi kiusaamaan melkein kaikkia, mutta mua pahiten.

Vitosella meillä oli edelleen sama opettaja kuin nelosella. En muista vitosluokasta oikeastaan mitään muuta kuin että kiusaaminen jatkui edelleen.

Kutosluokalla opettaja oli taas sama ja kiusaaminen jatkui. Se kuitenkin ehkä helpotti vähän sillä oltiin kuitenkin koulun vanhimmat ja he keskittyivät kiusaamaan nuorempia. Taisi pahin kiusaajanikin vaihtaa koulua. Meille puhuttiin koko ajan yläasteelle siirtymisestä ja toisaalta se tuntui uudelta alulta, mutta toisaalta se pelotti sillä yläasteella kuitenkin oli vanhempia oppilaita ja ajattelin että ne saa taas jonkun aiheen kiusata mua. Järjestettiin diskoja ja mä tykkäsin niistä, koska se oli oikeastaan ainut tapahtuma että pääsin täältä metsän keskeltä pois. Urheilujen lisäksi.

Harrastin siis lapsena yleisurheilua, en oikeestaan ikinä oo siitä tykännyt, mutta kun siskoni urheili piti minunkin. Tykkäsin toisaalta asua näin metsän keskellä, koska tiesin ettei kiusaajani liikkuisi täällä ja että täällä saa rauhassa leikkiä ja huutaa miten haluaa.

Tän enempää en valitettavasti lapsuudestani muista. Jos multa kysyy mun lapsuudesta tulee mieleen vaan kiusaaminen. En tiedä oliko yläaste ajat pahempia sillä sillon kiusaaminen alko jopa kotona. Kirjottelen nuoruus osion joskus, ehkä jopa tämän päivän sisällä.