But what about me

Näin aamuyöstä tajusin sen, mun pitää opetella ajattelemaan mikä mulle on parasta, ajatella omaa hyvinvointiani ja laittaa itseni ykköseksi. Oon nyt lähiaikoina kuullutkin monen eri ihmisen suusta, että oon aivan liian kiltti. Oon alkanut tiedostamaan sen itsekkin, mutta oon aina elänyt sillä periaatteella, että kunhan muilla on hyvä olla niin se riittää mulle. Oon laittanut muut ihmiset mun elämässä ykköseksi. Oon laiminlyönyt itseäni. En osaa päästää vapaa-ajallakaan työstä irti, se seuraa mua 24/7. Mä piiskaan itseäni liikaa virheistä, en osaa antaa itselleni anteeksi. Pyöritän päässäni monia vuosia vanhoja asioita, enkä edes tiedä miksi. Miksi ihmismielen pitää olla niin vaikea? 

Mä olen aina pitänyt itseäni heikkona ihmisenä, mutta nyt vuoden aikana oon alkanut ymmärtämään, että kyllähän mun pitää olla pirun vahva, jos oon pärjännyt omillani 9 vuoden koulukiusaamisen, syömishäiriön, masennuksen ja äidin henkisen/fyysisen väkivallan kanssa. Oon selvinnyt tähän päivään asti vaikka oon menettänyt mun elämässä ainakin kolme erittäin tärkeää ihmistä, vaikka oon käynyt niin pohjalla kuin ihminen voi käydä, vaikka oon kolme kertaa polttanut itseni lähes loppuun, oon selvinnyt vaikka mun perään on huudeltu mitä ihmeellisimpiä asioita. Tänäänkin töissä kävelin parin tän kylän teinipojan ohitse ja toinen heitti "paska haisee..", siis enhän mä edes tiedä oliko toi kommentti osoitettu mulle, mutta teki vaan mieli kääntyä ja juosta vessaan, mutta purin huulta, nostin leuan ylös ja kävelin kassalle. Mä tiedostan itsekkin että ajattelen liikaa asioita, mutta en voi sille mitään. Oon aina tykännyt pohtia asioita ja vaikka pohtisinkin iloisia asioita, ykskaks mietinkin jotain negatiivista.  Muutenkin oon todella huono ottamaan kohteliaisuuksia ihmisiltä vastaan, ajattelen heti että niiden takana on pakko olla jotain. Ei mua kukaan voi muuten vain sanoa kauniiksi. 

Ihmisillä on ollut aina hirveät ennakkoluulot mua kohtaan. Oon aina ollut vaan se läski ujo tyttö maalta, joka ei tiedä mistään mitään. Mutta nykyään kun ihmiset tutustuu muhun mulle sanotaan että oon ehkä yksi positiivisimmista ihmisistä joita he tietävät. Oon jopa hauska. Kuitenkin tiedostan itsekkin, että kiusaamistaustan takia, en uskalla edelleenkään olla täysin oma itseni ihmisten seurassa. Olen aina vähän varpaillani. Mua ärsyttää tämäkin, vaikka monesti yritän ajatella että hitot muista, huomaan jossain jättäväni tietyissä asioissa mielipiteeni sanomatta, vain koska en uskalla. 

Mä aina haaveilen että mun kiusaajat olisi kateellisia mulle, mä oon päässyt eteenpäin, he eivät, mulla on ammatti/työ, heillä ei. Välillä haaveilen myös että kun kiusaajani tulisivat kassalle he sanoisivat "hei anteeks se ylä-asteen touhu, oli se aika lapsellista..". Mutta nää on vaan näitä mun haaveita.. 

Huomasin myös kun tulin eilen töistä kotiin ja aloin selittämään jälleen äidille mitä kaikkea oli tapahtunut, ja äitini yllätys yllätys nukahti, eikä kysellyt herätessään että "hei sulla oli juttu kesken" tai "mitä sitten tapahtui?" Tunsin itseni ehkä jopa arvottomaksi. Jotenkin näissä tilanteissa rupean ajattelemaan kuinka mukavaa on olla kummieni luona, kun he ovat aidosti kiinnostuneita mun kuulumisista ja kyselevätkin itse todella paljon. Mä oon aina rakastanut syvällisiä keskusteluita, ja mua harmittaa kun nekin on tässä vuosien mittaan vähentyneet. Enkä edes tiedä syytä. 

Mua on tietyllä tapaa auttanut tässä viimeisen parin vuoden aikana se, että yritän löytää jokaisesta negatiivisestakin asiasta jotain hyvää edes sen pienen pienen asian, yritän pohtia miksi musta tuntuu nyt juuri tältä, miksi olen iloinen, surullinen jne.. Eikös sitä sanota että tappiot koituvat voitoiksi? Milloinhan mun pääpotti saapuu? 

Et ehkä usko tätä, mutta tästä ainakin 100% on totta

01. Ainakin 2 henkilöä maailmassa rakastaa sinua niin paljon,
että olisi valmis kuolemaan puolestasi.

02. Ainakin 15 henkilöä rakastaa sinua jollakin tavoin.

03. Ainoa syy siihen, että joku vihaa sinua on, että hän
haluaisi olla juuri sellainen kuin sinä.

04. Hymy sinulta voi antaa onnen kenelle tahansa, vaikka
hän ei tuntisi sinua.

05. Joka ilta joku ajattelee sinua ennen nukahtamistaan.

06. Sinä merkitset kaikkea jollekin.

07. Sinä olet erikoinen ja ainutlaatuinen.

08. Joku, jonka olemassaoloa et edes tiedä, rakastaa sinua.

09. Kun teet elämäsi pahimman virheen, tuo se jotain hyvää tullessaan.

10. Kun luulet koko maailman kääntäneen selkänsä
sinulle, katso vielä kerran: se oletkin luultavasti sinä, joka olet kääntänyt
selkäsi maailmalle.

11. Kun luulet, ettei sinulla ole pienintäkään mahdollisuutta saada
haluamaasi, et saakaan. Mutta jos uskot itseesi, ennemmin tai
myöhemmin, saat haluamasi.

12. Muista kaikki saamasi kohteliaisuudet, älä inhottavia vihjailuja.

13. Kerro aina ihmisille, mitä heistä pidät. Voit itse paljon paremmin, kun he tietävät.

14. Jos sinulla on aivan ihmeellinen ystävä, anna hänen tietää se.

Pakko oli vielä tähän loppuun laittaa tämä teksti, jonka varmasti todella moni on joskus nähnyt, mutta olkoon se tässä muistutuksena itselle, niinkuin muillekkin. Jotenkin tuo teksti piristää, ainakin hetkeksi.