Miks lähdit ja muutuit tähdeksi?

On tää kirjottaminen taas ihan pikkusen päässy unohtumaan, no eipä tässä aikaakaan hirveesti olis ollukkaan. Tosiaan la loppu työssäoppiminen oli toisaalta vähän haikeet fiilikset, koska tykkäsin paikasta ja ihmisistä. Ja koska olen tyhmä en edes mene sinne kesätöihin vaikka mua jo parin viikon jälkeen sinne houkuteltiinkin ja kysyttiin työssäoppimisen aikana tekemään pari palkallista vuoroa, mutta ne ei mun aikatauluun sopinut, koska aikalailla olin kaiken vapaa- ajan eräässä toisessa paikassa töissä. Nyt sitten on tavallaan kesäloma alkanut, mitä nyt käyn koulussa vaan viel yhen viikon suorittamassa yhden kurssin. Ihanaa vapaus! Tavallaan, meen jo huomenna töihin, eikä yhtää jaksais kiinnostaa. : D No pakko mikä pakko! Enää vuos hei tota koulua ja sitten mulla on hoitsun paperit kädessä! Hui!

Aika menee kyllä tosi nopeesti, kun ajattelee tota koulua ja sit tossa pari päivää sitten havahduin siihen että hitto kohta siitä on jo kuukaus kun käytiin hautaamassa pappa. :( Tuli taas semmonen olo et haluisin viettää päivän papan kanssa. Tänään iski ikävä kaikkia isovanhempia kohtaan, vaikka tiedän että heillä on nyt hyvä olla, olisi silti ihanaa viettää heidän kanssaan vielä aikaa. Varsinkin isän isään olisi ihanaa tutustua, koska kukaan lapsista ei kerennyt häneen tutustumaan. Ehkä nää kaikki muistot tuli taas päähän, kun nyt on ollu aikaa ajatella kaikkea muuta kun koulua. Tän päivän oonki kuluttanu nukkumalla ja kattelemalla vanhoja kuvia. Löysin myös kuvan papasta, viimeisen kuvan joka papasta on meillä otettu, viime vappuna. Kun vertasin niitä muihin vanhoihin kuviin papasta huomasin mitä vanhempani ja tätini oli tarkoittanut. Kuinka kuihtunut pappa oli ja kuinka surullinen pappa siinä kuvassa oli. :(

Mulla on ollut kivat viimeiset pari päivää, oon henggaillu ystävien kanssa ja saanut ajatuksia muualle, mutta sitten kaikki palas mieleen kun ajeltiin ympäri kyliä ja kuunneltiin Uniklubin Näiden tähtien alla. Jotenkin se biisi kolahti ja kovaa. Mutta oon kyllä parin päivän aikana taas nauranu enemmän kun pitkään aikaan. En muistanu että nauraminen on niin rentouttavaa,  Oon tietenkin nauranu aikasemminkin hautajaisten jälkeen, mutta jotenkin eilinen nauru oli erillainen, se tuli sydämestä asti.

Tää kuulostaa varmasti monen korvaan hullulta, mutta musta on tuntunu että mulla istuu olkapäällä neljä suojelusenkeliä jotka turvaa mun matkaa täällä suuressa pelottavassa maailmassa.

 " Olet osa mua,

sydän rintani alla.

Mä kaipaan sua.

Miks lähdit ja muutuit tähdeksi?

Sydämeeni jäänyt sun nimesi."