Huomenna ois lähdettävä pohjoseen päin, pitäis ensin kuitenkin käydä koulussa kun on pakollinen koulupäivä työssäoppimisen välissä. Perjantai pelottaa mua aika paljon, odotan sitä kauhulla. Toivon jopa että perjantai ei tulisi ikinä. Perjantaina on siis papan hautajaiset.. Kun ajattelenki niitä niin tuntuu etten saa henkeä, ihan kun joku kuristais koko ajan ja kurkussa olis joku iso pala. Nyt parin päivän aikana on taas ollu aika paha mieli, just tän asian takia, ehkä se johtuu siitä että hautajaiset lähenee ja ne pyörii koko ajan mielessä. Kumpa saisin viettää edes yhden päivän vielä papan kanssa tai edes tunnin! Mulla on vaan niin kamala ikävä! Mun elämä on menny papan kuoleman jälkeen vähän ohitse, nyt kun ajattelen ni en oikeestaan edes muista mitä kaikkea oon sen jälkeen edes tehnyt.. :o Toisaalta ihan hyvä että tää työssäoppiminen on tässä vaiheessa, koska jos ois ollu ihan normaalisti koulua ni veikkaan etten ois päässy sängystä ylös, oisin maannu sängyn pohjalla päivät pitkät vastaamatta puhelimeenkaan. Mutta nyt kun on ollu tää työssäoppiminen niin on ollu pakko käydä siellä jotta saa tunnit kasaan ja pääsee erikoistumaan ens syksynä. Ja tietenkin ihana työympäristö on piristäny ja jos on koko ajan tekemistä ni mulla on jotain muuta ajateltavaa mutta jos tulee hiljasempia hetkiä ni heti tulee pappa mieleen ja tulee paha olo. Tänne blogiin kirjottaminenkin on auttanut tosi paljon, oon huono puhumaan tunteistani, jotenkin on vaan helpompi kirjottaa. Välillä odotan että millon herään tästä painajaisesta. Kyllä mä joskus mietin että millasta se tulee olemaan kun ei enää oo yhtään isovanhempaa, mut tää on pahempaa mitä mä kuvittelin. Saas nähdä mitä siitä tulee kun ollaan papan asunnossa yötä, saattapi olla parit unettomat yöt tiedossa. :/
Kävin tossa eilen tutustumassa mun uuteen kouluun ja juttelemassa tulevan ryhmänohjaajan kanssa, oli kyllä kiva paikka. Samalla käytiin vähän shoppailemassa, ostin kaiken näköstä mm. kaverille synttärilahjan ja tulikin vähän innostuttua sen kanssa, no kerrankos sitä. ;D Tänää sain vihdoinki siivottua mun huoneen taas pitkästä aikaa. Kivempi sit palata kotini ku on siisti huone ja en varmana reissun jälkee ois jaksanu siivota. Täytyy vaa toivoa että tää huone pysyiski nyt vähän pidempään siistinä! Oon aina inhonnu kans tota pakkaamista, en vaan osaa. Aina on joko liikaa tavaraa tai liian vähän, ja se tärkein asia yleensä unohtuu. Ku mistä sitä voi tietää mitä sä tuut tarviimaan ja mitä vaatteita haluut pitää parin päivän päästä?! : D Onkos muilla tätä ongelmaa? :)
Tätä oon nyt pari päivää kuunnellu jotenki toi kertosäe osuu ja uppoaa. Tiedän että joskus ehkä jopa vuoden päästä on jo helpompaa..
"Ethän pelkää pimeää
Siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
Ei pääse saattajatkaan.
Yötä vasten vaikka lähdet
Jatka vain vaikka on
Se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa
Laivaan mun laulujen
Sä kuljet tietäen."
"Hän oli vapaa niin kuin on sudenkorento
Lennolla jolta ei palannutkaan
Kai hän lensi pilviin
Puhtaan valkoisiin
Ainakin toivoisin niin" <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti