Vaikeit aikoi ja haluisin ne unohtaa, mut ne seuraa vierellää ja muistuttaa

Mun pitäisi nukkua, mutten saa enää unta. Nukuin mä tossa pari tuntia ja työt alkaa 5 tunnin päästä, eli neljä tuntia kerkeisin vielä nukkua, jos vaan pystyisin. Oon tässä oikeestaan koko viimeisen vuoden ollut stressaantunut, mutta tässä viikon aikana on taas tuntunu et seinät kaatuu päälle ja stressitaso ollut taivaissa. Viime keskiviikkona, mun stressitaso alkoi nousemaan työjuttujen takia, torstaina tää sama työjuttu uusiutu ja ehkä vähän pahempanakin. Perjantaina mulla olikin aamulla työterveyshoitajalle varattu aika terveystarkastukseen. Hoitaja kysyi että oonko stressaantunut, ja totesin että noiden kahden yön jälkeen kyllä ja mainitsin myös tammikuusta, mainitsin myös että mua välillä ahdistaa olla töissä ja tietynlaisten ihmisten kohdalla tulee paniikki ja tekee mieli juosta takaovesta ulos. Tää hoitaja ehdotti että jos haluan ja mun stressi alkaa vielä pahenemaan niin voisin käydä psykologin juttusilla, saisin neuvoja kuulemma tohon paniikkiin, ahdistukseen ja stressiin. Kauhisteli myös sitä kun kysyi onko tammikuuta purettu millään tapaa ja kun sanoin että lähipiirissä vain.

Mulla on 15.12 työterveyslääkäri, niin jos se kysyy multa stressistä ja näistä aattelin kyllä latoa vielä suorempaa tekstiä kun tolle hoitsulle. Jotenkin kun ton tammikuun tapahtumien vuosipäivä lähenee se stressaa ja ahdistaa, en ees tiiä että miksi. Se on ollutta ja mennyttä, mutta kai mä tietyllä tapaa elän vielä sitä hetkeä uusiks kun ei sitä ole kunnolla purettukkaan. Viime viikon tapahtumien takia, oon myös alkanut pelkäämään uudestaan töissä. Joka ilta meen töihin pelko persuksissa ja työmotivaatio täysin nollassa, kun tuntuu ettei meistä työntekijöistä välitetä. Eräänä yönä soitin esimiehellemmekin itku kurkussa niin sieltä tuli vaan että "jatkakaa töitä". Yritin kertoa hänelle tapahtumia, mutta ei tuntunut kiinnostavan taas kuin raha. Sanoin aamulla toiselle esimiehelleni että mun stressitaso on taivaissa, niin hän totesi että näytä stressille ovea, äläkä stressaa sellassia asioita joihin et voi vaikuttaa. Helpommin sanottu kuin tehty, mä stressaan aina jotain pientä. Ja oon muutenkin niin huono pyytämään apua, tai ottamaan sitä vastaan. Oisin voinu tolla hoitajallakin sanoa että joo kiitos menen sinne psykologille, pääsenkö heti. Mutta ei rupesin jälleen empimään. Että ärsyttää..

Tossa ylhäällä on tuo Niken biisi, en ollut kuunnellut biisiä ennen tätä päivää, mutta kun ystäväni sitä kehui ja sattui nyt youtubessa tulemaan vastaan, olihan se kuunneltava. Tää on taas näitä biisejä mitkä sai mut ensimmäisellä kuuntelukerralla jo parin ekan sanan jälkeen itkemään. Toi biisi sai mut myös tajuumaan sen että, oikeastaan tammikuun jälkeen en oo nähnyt pahemmin mitään hyviä unia, oon aina nähnyt painajaisia.

"mut kerro kuka vois rakastaa pipipäät joka on hiljanen ja outo ku pää on jumissa, pelkkii painajaisii mä nään mun unissa niis mua jahdataan tai läheiset lahdataan, miten mä voisin aamusin pysyy vahvana tai illal ku pyörin tuntei se ärsyttää, ku en saa unta vaikka napit väsyttää ootsä tavannu ketää yhtä noloo"

"vaikeit aikoi ja haluisin ne unohtaa, mut ne seuraa vierellää ja muistuttaa"